Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Tulemme nyt questio ubiin ja questio quandoon, sillä sekä logican että metaphysican mukaan... Anteeksi, arvoisa isä, minähän en virka sanaakaan, minä suostun kaikkeen. Mutta, jatkoi kapteeni, alentaen äänensä melkein kuiskaavaksi, suvaitkaa tarkastaa ystäväni Bertelin etusormea. Hän on suuri veitikka ja minä olen melkein varma siitä, että hänellä sittenkin on kuninkaan sormus.
Jos haette minua, niin suvaitkaa ratsastaa maaherran luo". Sen sanottuaan Colin meni. Herra Hautmartin oli niin hämillään, ett'ei tiennyt mitä sanoa. Matami Manon pudisteli päätänsä. Asia rupesi näyttämään hänestä sekavalta ja epäluulon-alaiselta. "Kukas minulle nyt maksaa särkyneen ruukun?" kysyi hän. "Minulle", sanoi Marietta hehkuvin kasvoin, "minulle se on jo melkein maksettu".
GLOSTER. Somempi kuin voi mainitakaan kieli, Suvaitkaa hetki mulle puolustukseen. ANNA. Rumempi kuin voi aatellakaan mieli, Sill' itses puolustat, ett' astut hirteen. GLOSTER. Mun syyhyn saattais moinen epätoivo. ANNA. Mut epätoivo tuo sua puolustaisi; Näin koston ansaitun sa itse saisit, Jok' ansiottomasti muita tapoit. GLOSTER. Mutta entä, jos en tappanutkaan heitä?
HAMLET. Oi, Horatio hyvä! Panen vetoa tuhat puntaa haamun sanain totuudesta. Huomasitko? HORATIO. Aivan hyvin, herra prinssi. HAMLET. Kun tuli puheeksi myrkytys, HORATIO. Silmäsin häntä tarkasti. HAMLET. Ah, haa! Soittoa! Huiluja! Jos kuningas ei näytelmätä kiitä, Niin luulen, että hän ei pidä siitä. Soittoa, soittoa! GYLDENSTERN. Hyvä prinssi, suvaitkaa minun lausua pari sanaa.
Sillä, vaikka olin kovasti peloissani, tuo yksi ainoa sana vei minulta mielen ja hurmasi minut kerrassaan. En nähnyt muuta mielessäni kuin kiiltäviä kultarahoja, kultarahoja vain. "Suvaitkaa, armollinen herra harmaja mies kehotti tätä kukkaroa katsella."
Vähäisellä kohteliaisuuden vivahduksella lausui herra Mörk heti huoneesen tultuansa: "Suvaitkaa, rouva vapaaherratar, valmistautua heti seuraamaan minua". Vapaaherratar nousi ylös ja astui tyynenä häntä vastaan. Koko hänen olennossaan voi huomata samalla kertaa nöyryyttä ja loukkaamatonta arvoisuutta. "Ja ken käskee minua seuraamaan teitä?" sanoi hän, luoden vakaan silmäyksen herra Mörk'iin.
Hyvät kaunokaiset, älkäät pilkatko minua; olen kovin herkkä kaikelle, mikä vähänkin vivahtaa epäkohteliaisuuteen? OLIVIA. Mistä tulette, herraseni? VIOLA. En osaa paljon muuta, kuin mitä olen ulkoa lukenut, ja tämä kysymys ei ole läksyssäni. Soma sulotar, suvaitkaa antaa minulle häveliäs vakaumus siitä, että olette talon neiti, jotta voisin jatkaa puhettani. OLIVIA. Oletteko näyttelijä?
Aivan niin. Juttu tulee nyt esille. Mutta... Mitä mutta? kysyi asianajaja. Suvaitkaa huomata, tässä asiassa ei pitänyt asianomaisten tulla esille, niin että senaattorit päätöksen julistettua tuskin enää tulevat ulos. Mutta kyllä minä ilmoitan... Se tahtoo sanoa, miten niin?... Kyllä ilmoitan, kyllä ilmoitan, ja oikeudenpalvelija merkitsi jotain muistiinsa.
Minä olen hänelle kertonut totuuden, nimittäin, että syy oli meidän miehissämme ja että minä olin valmis pyytämään teiltä anteeksi. Koska minä nyt teidät tapasin, suvaitkaa ottaa vastaan anteeksipyyntöni ja pitää minua aina ystävänänne.
Suvaitkaa minun mennä hänen luoksensa sinne, missä hän on. Niin sanoen meni vieras ylös rappusia ja hän oli muutaman minutin kuluttua kirjastossa. Vanha kreivi nousi ylös ja hän katseli vierastaan tutkivin silmäyksin. Tervetuloa, parooni! sanoi hän ystävällisesti ja tuolla liukkaalla käytöstavalla, joka oli hänen maailman tavallensa niin omituista.
Päivän Sana
Muut Etsivät