United States or Antigua and Barbuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Nöyrin palvelijanne, rouva neuvoksetar, hyvää päivää, herra neuvos", tervehti hän astuessansa sisälle, ja kumartaen niin sievästi, ett'ei tanssiopettaja olisi voinut sitä kauniimmin tehdä. Te kutsuitte minua; voinko millään tavalla olla teille palvelukseksi?" "No niin, hyvä herra asiamies", vastasi herra neuvos hieman hämillään.
Meillä on huomenna täällä pienet kemut, niin että eiköhän Hentunen niinkuin ennenkin tulisi passaamaan, jos sopii? HENTUNEN. Vai kemut! Kiitos, kyllä minä tulen siihen tavalliseen aikaan. Niin no, hyvästi sitten, herra assessori! VILANDER. No, hyvästi, Hentunen, hyvästi! No, hyvästi hyvästi! HENTUNEN. Hehehe, nöyrin palvelijanne, nöyrin palvelijanne! Uff! Tehty kuin tehty.
Ei mikään työ hänen kuultavia, hennavärisiä sormenpäitänsä tahraa. Ainoastaan silkkiä, kultaa ja helmiä on hänellä tarjolla, jos hän joskus tahtoisi kirjailla kukan tai koristeen. Kauneuden kaikkivallalla hallitsee hän läheistöänsä ja hänen herransa, ylpeä Pashakin, on hänen nöyrin orjansa. Kas sellaiseen loistoon olen tahtonut teidät viedä, tiedättekö sen?"
Muutamien hetkien perästä ilmoitti hän heille mistä kysymys oli: »Nuo koirat tuolla tuntevat vuoren yhtä hyvin kuin teidän nöyrin palvelijanne, mutta arvelevat kumminkin, eikö löytyisi mitään muuta tietä tänne kuin veden uurtama solatie. Juuri sentähden ovatkin nämä viimeisinä päivinä meitä vakoilleet ja pitäneet silmällä niin sitkeästi.
"Toivon, ett'ei minun Edwardini ole häntä huonompi. Mutta hyvästi nyt, hyvä herra Kluge minun täytyy mennä virkahuoneelleni. Ja huomenna varhain siis..." "Lähetän teille lääkärin", jatkoi herra Kluge. "Tavan mukaan vaan, sillä jo sadan askeleen päässä huomaa selvästi teidän olevan tervesisuksisen miehen. Nöyrin palvelijanne, herra neuvos."
Samassa tuokiossa raotti eräs sävyisän näköinen upseeri oviverhoa, jatkaen puhettansa erään viereisessä huoneessa olevan henkilön kanssa, ja kääntyi vankiin seuraavin sanoin: Teidänkö nimenne on Bonacieux? Niin herra upseeri, sopersi kauppias, enemmän kuolleena kuin elävänä, nöyrin palvelijanne. Käykää sisään, lausui upseeri. Ja hän siirtyi sivulle, jättääksensä kauppiaalle tilaa.
ATEENALAINEN. Lucilius on palvelija sulla. TIMON. Niin on, ja entä sitten? ATEENALAINEN. Jalo Timon, Tykosi tänne kutsuta se mies. TIMON. Hän onko tässä saatossa? Lucilius! LUCILIUS. Tass' olen, herra, nöyrin palvelijanne. ATEENALAINEN. Tuo mies, tuo passarisi, jalo Timon, Talossain öisin liikkuu.
Hän hymyili, niinkuin sanottu on, ja oli suloinen kaikkia kohtaan, paitsi yhtä; ja hän oli luutnantti Hjalmar, ihan varmaan kaunein mies koko joukossa, sinun nöyrin palvelijasi siihen luettuna. Minä en ole milloinkaan nähnyt niin jalosti mieheviä ja samalla leppeitä kasvonjuonteita, kuin hänellä.
Ei isäin ylpeyttä näy, Jäi kunnia jo pois; Vain nöyrin päin nyt oikeus käy, Ja vapaus on vain lois. "Mut silti viel' ei huku maa Kas, katso pois ja nää! Jo into mieliin leimahtaa, Ja haihtuu arkuus tää. Mies mieheen kautta seudun soi: Pää pystyyn! pystyyn pää! Ei kuolla koskaan kansa voi, Mi aina jäykäks jää!"
Minä olen lord Winter, Scheffield'in parooni. Hyvä, minä olen nöyrin palvelijanne, herra parooni, sanoi d'Artagnan, vaikka teidän nimeänne on kovin vaikea pitää muistossa. Ja silloin kannusti hän hevosensa neliseen ja lähti Pariisia kohden. Niinkuin tavallisesti semmoisissa kohtauksissa, meni d'Artagnan nytkin suoraa päätä Athoksen luokse.