United States or Turkey ? Vote for the TOP Country of the Week !
ALBA. Kaikkea mitä minä olen vanhastaan sinussa arvottanut, rohkeutta, päättäväisyyttä, empimätöntä toimelijaisuutta, sitä sinä näytä tänä päivänä! SILVA. Minä kiitän teitä siitä, että te annatte tilaisuuden näyttääkseni, että min' olen sama kuin ennenkin! ALBA. Niin pian kuin ruhtinaat ovat minun tyköni astuneet, riennä heti paikalla panemaan Egmontin kotikirjuri kiinni!
ALBA. Ruhtinaat tulevat pian, Oranialainen ja Egmont tulevat. Ei siihen ole epäluulo ollut syynä, että minä sinulle nyt vasta julkaisen, mitä pitää tapahtua. He eivät enää täältä pääse pois. FERDINAND. Mitä aijot? ALBA. On päätetty heidät panna takavarikkoon. Sinä hämmästyt. Kuule, mitä sinun on tehtävä! Syyt saat tietää vasta, kun teko on tehty. Nyt ei ole aikaa niitä esiin tuoda.
Milloinka kuningas voi itsensä pitää turvallisempana, kuin silloin, kun he takaavat yksi kaikkein ja kaikki yhden puolesta? Turvallisemmassa rauhassa sekä omamaisilta että ulkomaisilta vihollisilta? ALBA. Meidän ei sietäne toki ruveta luulemaan, että täällä nyt on niin laita.
Ainoastaan mitä missäkin hoetaan, mitä siellä ja täällä, suuret ja pienet, viisaat ja hullut kuuluttavat koko maailmalle. Alankomaalaiset pelkäävät kaksinaista ijestä, ja kuka takaa heille heidän vapautensa? ALBA. Vapaus! Se kaunis sana, kun se vaan oikein ymmärretään! Mitä vapautta he tahtovat? Mikä on vapahimman vapaus? Oikein tehdä! Ja siitä heit' ei tule kuningas estämään. Ei, ei!
Minä pidätän Egmontin tänne, ikään kuin minun olisi hälle vielä jotain sanottava. Kallerian päässä sinä Oranialaiselta vaadit miekan, huudat vartijoita, kiireesti sieppaat sen vaarallisimman miehen takavarikkoon, ja minä täällä vangitsen Egmontin. FERDINAND. Minä tottelen, isä ensi kerran raskaalla sydämellä ja surulla! ALBA. Minä annan sinulle sen anteeksi.
ALBA. Jako jokainen, joka on loukannut kaninkaan majesteettia, joka on rikkonut uskonnon pyhyyttä, kävelisi vaan vapaana ja irtainna, miten tahansa, eläisi ilmeisenä esikuvana siitä, että äärettömät rikokset on vapautettu rangaistuksesta? EGMONT. Ja eikö hullus-, päihdys-päin tehty rikos ole pikemmin armahdettava, kuin julmasti rangaistava?
ALBA. Niin tekevät, sikäli kuin heit' ei voida estää. Sen tähden kuningas vaatii neuvoa ja apua jokaiselta ruhtinaalta ja ankaruutta jokaiselta vallanpitäjältä eikä vaan selityksiä asiain tilasta ynnä siitä, mitä voisi tapahtua, jos annettaisiin kaiken tyynni mennä tuulen teitä.
ALBA. Sinä sanot minulle mitä minun ei pitäisi kuulla; minäkin olen vieras. EGMONT. Jotta minä varsin sinulle sen sanon, osottaa, että min' en tarkoita sinua. ALBA. Ja yhtä kaikki tahtoisin minä päästä sitä sinulta kuulematta. Kuningas lähetti minut tänne, siinä toivossa, että minä apua saisin aatelistolta. Kuningas tahtoo oman tahtonsa.
Oletko sinä toimittanut niin, että saat ne muut kiinni, jotka sinun on määrä? SILVA. Luota meihin! Heidän kohtalonsa sattuu heihin, niin kuin hyvin laskettu auringon pimennys, säntilleen ja kauhistavasti. ALBA. Oletko sinä heitä tarkoin pidättänyt silmällä? SILVA. Kaikkia, Egmontia liijatenkin. Hän se on ainoa, jok' ei ole käytöstään muuttanut, sinun tultuasi kaupunkiin.
Teidän hyvin järjestämänne vartijat pitävät pelkoa niin vireillään, että siell' ei hirvitä, ei hiiskahtaa. Se on kuin joku kenttä, salaman kaukaa välähdellen. Ei näy yhtään lintua, yhtään eläintä, paitsi mikä johonkin piilopaikkaan mennä vilahtaa. ALBA. Etkö sinä kohdannut mitään muuta? FERDINAND. Egmont ratsasti muutamain muiden kanssa torilla vastaani. Siinä tervehdittiin.