United States or Cabo Verde ? Vote for the TOP Country of the Week !
Opettaja otti hänen kätensä ja painoi sitä suutansa vasten, ikäänkuin olisi tahtonut sillä sulkea tien jokaiselta sanalta; Kati ainakin selitti sitä tällä tavalla, sillä hän alkoi taas: "Ei, teidän pitää haastella, minä kuuntelen teitä niin mielelläni, ja mummoni kanssa sanoo, jotta hänellä on niin herttaiset sanat, sanoo; mummo teitä oikein toden perästä rakastaa."
Taas minä kuuntelen, kuinka Miss Murdstone mumisee vastaukset papille ja julmalla ilolla panee erittäin korkoa kaikkiin hirveihin sanoihin. Taas minä näen hänen mustien silmiensä pyörivän ympäri kirkkoa, kun hän sanoo "viheliäisiä syntisiä ihmisiä", ikäänkuin hän nimittelisi koko seurakuntaa.
Se mukanani vaeltaa, Jos minne kulkenen; Sit' aattelen, jos puhelen Tai muita kuuntelen. Siit' erota en tahdokaan, Se kanssain vanhentuu. Se minun on! Ei niitäkään Siit' tiedä kenkään muu. Muut muistot haihtuu, katoaa, Yks säilyy yksinään: Onk' iloinen vai suruinen, En tiedä itsekään. Uusi aika.
Kons' saapuu armas autuahinna vaipuu Helmaani aaltoavaan? Hän tästä kulkee, josko hän mieli metsän Poluilla hienoa jalkaa hietaan hiertää, Tai josko mieli aaltoa läikkyväistä Reimana viiltämähän. Paadelta niemen, suojana käyrä mänty, Tähystän, silmäni luoden vuorotellen Ma tielle ynnä salmea tyyntä pitkin, Peilinä kiiltelevää. Täss' kuuntelen ma. Vaiti te laululinnut Oksilla metsolan!
Naputan uudelleen, mutta yhä ilman tuloksia. Silloin iskee mieleeni kamala epäluulo. Hän on ollut Saksassa. Ehkäpä se onkin juuri hän, joka tunnustaessaan kaiken on Mashkevitshille kertonut myöskin Juho K:sta ja minusta. Ilmiantajani istuu siis puolen metrin päässä itsestäni! Naputan jälleen seinään ja kuuntelen. Ei hiiren hiiskausta vastaukseksi.
Hän tiesi, mistä Jakob piti, ja oli valinnut muutamia pikku lauluja, jotka aina tunnelmoitavat ja tempasivat hänet mukaansa. Hänen oli tapana sanoa, ettei kukaan laula niitä niin kuin Alette ei tahtonut kerrassaan kuullakaan kenenkään muun niitä esittävän. Alette pani koko sielunsa pariin lauluun. »Uh, tuota ikävää kirjaa» hän huudahti, kun Jakob ei hiiskahtanutkaan. »Kyllä minä kuuntelen.»
Jatka, jatka! Minä kuuntelen kuin luennolla. Tuo tyttö on haaveileva, on lukenut pari pahaa romaania. Minä en pidä uudenaikaisista romaaneista, ne ovat huonommat kuin muut, sillä ne ovat kuvastavinaan todellisuutta, vaan ovat päin helkkaria. Olet oppinut pari pahaa fraasia, että elämän pitää elää loppuun asti itsenäisesti, individuaalisesti. Ei se luonnista! Jatka jatka
Sa kiidä, venonen, Ma kuuntelen, Metsän synkän kaikua. Tuo iloinen pieni laulu kaikui ympäri rannikoitta. Pian työntyi vene rantaa vastaan, ja molemmat nuoret, jotka kumpikin olivat Nordhallista, kiipivät alaspäin jyrkännettä myöten kosken varrella.
Eikö mitä, nehän osaavat kaikki uida. Missä on Eyolf! Ole rauhassa. Rauhassa. Eyolfhan on puutarhassa leikkimässä. Ei hän puutarhassa ollut Ooh, kunhan se vain ei olisi hän! Kenen lapsi se on? Se ei ole Eyolf! Se ei ole Eyolf, Rita! Shyy; ole nyt hiljaa! Anna minä kuuntelen, mitä he sanovat. Mitä ne sanoivat? Sanoivat: sauva uipi! Ei! Ei! Ei! Eyolf! Eyolf! Oo, vaan heidän täytyy pelastaa hänet!
JOHANNES. Ala lopusta. ANNA LIISA. Ei, eläpäs laske leikkiä. Puhutaan ihan vakavasti. JOHANNES. Puhu sinä, minä kuuntelen, enkä naura ensinkään. ANNA LIISA. Ennenkuin mennään pappilaan, minä vielä kysyisin sinulta, Johannes: oletko varma siitä ettet tätä koskaan kadu? JOHANNES. Minkätähden katuisin, kun minä sinua rakastan?