United States or Bolivia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Senpätähden kukin nainen, joka antautuu muulle toimelle, on verrattomasti alhaisemmalla kannalla kuin nainen, joka pysyy kotoisissa toimissansa". "Antakaa minun käyttää toinen vertaus", sanoin minä. "Isäni oli pappi ja minä kunnioitan, melkeenpä jumaloitsen sellaista pappia ja sielunpaimenta, kuin hän oli.
Hän oli aina niin totinen, oikeastaan ylpeä. Luonnollisesti tiedän, että hän vain sellaiseksi näyttäytyy, että hänen sydämessään on enemmän hellyyttä kuin minun. Minä muistan kuinka hän minua silloin katseli kun minä kimppuineni tulin hänen luoksensa. Mutta aina minä kunnioitan häntä ja tuntuu ikäänkuin emme seisoisi samalla asteella."
"Ei niin", vastasi kreivi, "minulla on nyt ollut kylläksi aikaa miettiä, ja minä tiedän tuskin, miten onkaan, mutta moni kohta näkyy minulle nyt aivan toisessa valossa. Ainoastaan te ette, te ainoa, ylevä, verraton, te itse. Minä rakastin teitä siitä hetkestä saakka, kun silmäni teidät ensikerran näkivät; nyt kunnioitan minä teitä.
BASSIANUS. Andronicus, min' en sua imartele. Vaan kunnioitan kuolinhetkeen asti. Jos lahkoani ystävilläs lisäät, Niin suuresti sua kiitän; kiitoshan On jalomielisille parhain palkka. TITUS. Te, jalot tribuunit, ja Rooman kansa,
Rakas isä, minä rakastan ja kunnioitan teitä päivä päivältä yhä enemmän! Te pyydätte minun lupaamaan etten kosi ketään nuorta ladya ennenkuin siihen teidän suostumusta pyydän! oi, rakas isäni, kuinka te voitte epäillä etten sitä tekisi? kuinka epäillä että minä onnelliseksi tulisin vaimon kanssa, jota te ette rakastaisi niinkuin tytärtä? Vastaanottakaa tämä lupaus pyhänä.
Vaiti! keskeytti hänet nainen, uhaten häntä sormellaan; säilytä tämä lompakko minua varten ... säilytä se uskollisesti! Mielelläni ... sinun päähänpistosi ovat aina niin merkillisiä, mutta minä kunnioitan niitä joka tapauksessa! Sen täytyy olla sinulla aina ... sinä et saa liikkua minnekään ilman sitä. Miksi sen välttämättömäsi täytyy aina olla minulla?
Sinä olet tehnyt niinkuin minun isäni oli tehtävä, ja minä kunnioitan sinua sentähden niin, kuin jotakin pyhää kunnioitetaan". Tyttösen posket hehkuivat hänen näin puhuessaan; hänen silmänsä säkenöitsivät; hänen syvä, soinnukas äänensä vapisi.
Ei minua pitäisi tuntea. Mutta jos tuntisivatkin, niin eiväthän tapa. He ovat hyviä ihmisiä, kaikin puolin kelpo ihmisiä. Minä rakastan ja kunnioitan heitä." "
Minä kunnioitan, herra ylioppilas, teidän oppianne ja tietoanne, mutta tässä suhteessa en usko teitä oikein käytännölliseksi. Minä en pidä tytärtäni minäkään tavattomana ihmisenä, hän ei ole parempi muita, sentähden voi hän olla samallainen kuin muutkin." "Niin, siinäpä se on", keskeytti ylioppilas innossaan, "hänen pitää olla samallainen kuin muutkin.
Pastori on hurskas ja ylevämielinen mies, joka katsoo asiat ainoastaan niiden parhaimmalta kannalta. Pölkkynen. En suinkaan. En minä voi koristella. Puhun vaan yksinkertaisella tavallani aina suuni puhtaaksi. Neiti Kauppila. Ainakin johtajattarelle. Sen tiedämme. Pölkkynen. Hänelle myöskin, hänelle myöskin. Sillä minä häntä suuresti kunnioitan.