United States or Montserrat ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tiedänkö minä ollenkaan minne minä hänet johdan, kun johdan niinsanotuille kunniankukkuloille? Entäpä jos johdankin harhaan?! Tässä minun täytyy kertoa teille myöskin toinen, personallinen suruni eli onnettomuuteni, painajaiseni, kuinka sen sanoisin.
Kuuluvat sanoneen, että mukana on ollut kaupungin virkamiehiäkin. ROUVA. Kaupungin virkamiehiä. No sittenhän kaikki ! REETTA. Mitä? Tietääkö rouva, kuka se ? ROUVA. Tiedänkö? Mitä minä tietäisin? Mutta joudu nyt! ja kuule!
Minulle! Luuletko, että sitte olisin viipynyt täällä päivääkään sen jälkeen? *Rosmer*. Et, et, tietysti. Oi, mitä taistelua hän on mahtanut taistella. Ja taistellut ihan yksin. Kuuleppas nyt Rosmer. Jos voisit kutsua Beaten takaisin luoksesi Rosmersholmaan, tekisitkö sen? *Rosmer*. Oo, tiedänkö minä, mitä tekisin tai olisin tekemättä.
Ja kuitenkin olit jo tiedänkö kuinka monta kertaa kulkenut tieni poikki, ohitseni siellä, mistä pakenin tänne, tietämättäni, aavistamattanikaan, että sinua oli olemassa. En ole voinut ikinä ymmärtää, etten sinua jo silloin tavannut. Kuinka ei joka hermo tiedoittanut, että tulit minua vastaan, kun tulit vastaani joka päivä, monta kertaa päivässä, kulkiessani samaa katua kuin sinäkin?
"Ja mitenkä olisi anoppini juuri tuonkaltaista houreissaan puhunut?" virkkoi Esa, tarkasti silmäillen vaimoaan. "Tiedänkö minä, miksi joku hourailee niin, toinen näin", virkkoi Helena malttamattomasti. "Mutta jos Silpon Lauri ja Leiviskän Sakari todistavat" "Silpon Lauri!" huudahti Helena. "Tuommoinen juoppo ja roisto! Luuletko hänen todistuksensa kelpaavan oikeuden edessä?"
Agnes on tullut, on ollut tykönämme kokonaisen päivän ja yhden illan. Hän, tätini ja minä olemme istuneet Doran vieressä aamusta asti kaikki yhdessä. Me emme ole puhuneet paljon, mutta Dora on ollut täydellisesti tyytyväinen ja iloinen. Nyt olemme kahden kesken. Tiedänkö nyt, että vaimo-lapsukaiseni pian jättää minut?
Nora. Oh, tiedänkö minä siitä, mitä tiesin, mitä en? En tosiaan taida sitä sanoa teille ! Että voitte olla niin kömpelö, tohtori Rank! Olihan kaikki niin hyvin. Rank. No, kumminkin on teillä nyt se varma tieto, että koko minun henkeni ja sieluni on teille alttiina. Puhukaa siis suoraan. Rank. Minä pyydän teitä, antakaa minun saada tietää mitä se oli. Nora. Nyt ette saa mitään tietää.
Tiedänkö minä, kuinka monta näistä onnettomista on mennyt samaan pelipaikkaan, johon te menitte, voittaneet kuin te, saanut saman vuoteen kuin te saitte, makasivat siinä, tukehtuivat siinä ja perin samassa työnnettiin virtaan, tyhjässä lompakossaan murhaajien kirjoittama kirje, joka ilmoitti heidän tehneensä itsemurhan?
Kun lisään: vangiks' jäin Tebninissä, jonk' aselevon viime hetkellä me ottaa mielimme, päin Sidonia sen jälkeen rynnätäksemme; kun lisään: kahdestakymmenestä vangista mä yksin Saladinilta sain armon, niin patriarkka tietää kylliksi. Jo enemmän kuin kylliksi. MUNKKI. Vaan tuskin enemmän kuin jo tietää. Tietää tahtois hän myös, miks armahtanut Saladin on herraa yksin. RITARI. Tiedänkö sit' itse?
Varo itseäsi, tyttö, nyt ei ole hyvä minun kanssani leikkiä laskea. ANNA. Ei minua koskaan, isä, väkisin vihille viedä, ole varma siitä. ROINILA. Nyt minä jo vimmastun kohta. ANNA. Mitä riitelemme, isä, suotta. Jätä ennen koko tuuma. Naiminen on kahden asia ja kolmannen korvapuusti, tiedäthän sen itsestäsikin. ROINILA. Tiedänkö minä?