United States or India ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaipasko Syrjäläinen provastille poikain päälle siittä kortin lyönnistä?" kysyi emäntä, keskeyttäen isännän puheen. "No ilmankos." "Niin, enkö minä jo teille viimein sanonut, kun läikytitte tuossa, vaan te ette olleet sitä kuulevinannekaan", sanoi emäntä pojille. "No ei se mitään. Läpipä tuosta päästiin ja komeastipa päästiinkin," lohdutteli vaan Erkki.
Eeva istui taasen patronin vuoteen vieressä ja silmäili häntä surullisesti. Hän näki selvästi, että patronilla oli viimeiset hetket käsissä; hän mietti pitäisikö hänen lähettää provastille sana, jota tämä, kun täytymyksestä lähti Rytilästä, oli vaatinut, vai pitäisikö hänen antaa provasti nukkua.
Muori nyt kertoi provastille, mitä jo ennen oli pruustinnalle puhunut, ja lisäsi siihen: "Liisu on provastin rippi-lapsia ja minä tiedän, että provastin sanat ovat hänelle suuremmassa arvossa kuin muitten, senpä vuoksi pyytäisin provastia neuvomaan häntä luopumaan tuosta entisestä tyhmästä naimis-puuhastaan, kun hänelle näin selvä onni on tarjona".
Oliko tämä, mikä nyt tapahtui, seuraus tästä hulluudesta, vai...? Provasti kun näin itsessänsä mietti, ei uskaltanut jatkaa. Että Heikki olisi patroni vainaan poika ihan hullulta se näkyi provastille. Hän koetti saada eukkoa tyyntymään; mutta sillä sai hän aikaan jotakin aivan päin-vastaista.
Kuitenkin hän häntä rakasti; provasti oli hyvä mies, mutta ei ensinkään käytännöllinen; niinkuin lapsi, kun hänen tuli jotakin toimittaa; rouva taas oli käytännöllinen, ja se oli suuri siunaus provastille, että oli saanut hänet, arveli hän. "Mutta missä Margreta viipyy?" kysyi rouva katsellen ympärilleen.
Syrjälän isäntä oli aikonut sanoa provastille, että täällä joka päivä lyödään korttia," sanoi taas emäntä ja kokoili ruokia pöydältä pois. "Eihän me pelata kuin myllyä," sanoivat pojat. "Mitä sitten, yhtä kortin lyöntiä se on sekin," sanoi emäntä ja meni pois.
Mutta eipä Heikki niin ihan outo ollut enää pappilan väelle, kun oli provasti heille ilmottanut kenen hän oli taloon tuonut. Kaikki muistivat, minkä hyvän työn Heikki ja Antero olivat provastille ja koko pitäjälle tehneet Raasilassa muutamia vuosia takaperin. Ei kummaa siis, että Heikkiä tavallista hellemmin hoidettiin.
Hän muisti silloin silmäilyä, minkä kapteeni oli veljensä poikaan heittänyt, ja se silmäily sanoi provastille, mitä provasti ei muille kertonut. Provasti oli, niinkuin sanoimme, jo ijäkäs mies. Hänen perhettään hoiti hänen sisarensa, leskirouva Renner; perhettään! niin jos hänellä olisi perhettä ollut. Provasti oli naimaton; hänellä siis ei perhettä ollut, vaikka hän useinkin perheestään puhui.
EENOKKI. Kas kas, näkyypä kuinka kipeä on asia, ja minä pistin syvältä ja ilman armoa. Jaa, niin on tapani. Minä ryntään aina esiin ilman pelkoa, vakaasti ja suoraan niinkuin ahvena. Ja tästä sinun elämästäs, jumalattomasta elämästäs tahdon minä ottaa tuimasti kiinni, jos en sinulta parannusta näe. EEVA. Kas näin elän vaan, kas näin. Mitäs minun teet? EENOKKI. Kantelen provastille.
Leena kertoi sitten mitenkä miehensä Jolsan Matti oli päässyt pakoon, kun oli otettu kiini murtovarkaudesta ja Kontion Kallen surmaamisesta, ja kaikissa näissä Leenan kertomuksissa oli kapteeni Kornmanilla etevin osa. Provastille selkeni nyt kaikki, mitä hänelle oli himeää ollut. Häntä ynnä muita todistajia hirmustutti se jakso julmia rikoksia, joihin kaikkiin kapteeni oli syyllisin.