United States or Russia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Meitä oli kaksi seikkailijaa Suomesta, jotka olimme keskellä talvea, loppupuolella maaliskuuta, saaneet päähämme lähteä pyöräilemään. Miehenkorkuiset kinokset estivät kotona satulaan astumasta. Pantiin pyörät rekeen ja ajettiin asemalle. Oli kirkas pakkasaamu, hanget kimaltelivat ja huurteisina seisoivat metsät.
Ehdi en teille kertomaan, mun täytyy juosta, juosta, siksi kuin näen ma kohoavan suuren vuoren suosta.» Kevät joutui, hanget suli, puihin puhkesi lehti, Vihdoin alle Kivesvaaran Anja raukka ehti. Nousi suosta suuri kulju Hiiden kirkon lailla. Siinä vasta hän huomasi, ett' oli hän kotimailla. Tapasi paimenpoikasen ja kysyi patruunata. Poika häntä katseli kuin unissa kulkijata.
Hanget sulivat, jäät lähtivät virrasta, rastas lauleli kuusenoksilla, lehtipuut puhkesivat hiirenkorvalle, yöt kävivät lauhoiksi ja valoisiksi, sääsket tanssivat ilmassa: kevät oli tullut.
Vilppulan ja Antrean ja Raudun nimet Suomen kunniasta kertoi, Suomen oman sodan urhotöistä, kertoi kirkkaammin kuin Narva, Lützen, Porrassalmi taikka Siikajoki. Painui rivit etelätä kohti, kevättä ja vapautta kohti. Suli verkallensa Suomen hanget lähestyvän suven lämmön tieltä, suli verkkaan vihollisen voima rynnistäissä Suomen sotajoukon.
Kun taukos lintuin laulu, Mit' tuossa kuuntelin, Sain rillit nenälleni Ja kirjan tempasin. Mä lu'in taisteluista Entisten veljesten, Kuin Ruotsin, Suomen poika Kuol' toisen vierehen. Kuin heitä yhteen liitti Yks' toivon tuulahdus, Ja kuollessakin valtas Viel' yksi kaipaus. Miss' auhtot Suomen veri Ja hanget purppuroi, Sen vihki Ruotsin henki Ja Ruotsin torvi soi.
Me kuljemme syksyt ja talvien säät, Me kuljemme hanget ja järvien jäät. On tupa ahdas, vaan Siis tietä marssimaan Nyt kilvalla kouluhun riemuisaan. Siell' Luojamme töist' aina tietoja saa, Siellä totuudet eteemme aukeaa. Me olemme Suomelle aamun koi, Se voima, mi vastukset voittaa voi. Me maan oomme viljoa kukkivaa. Miss' rakkauden kylvö nyt kukoistaa. Kasva rauhassa vaan, Oi, syntymämaan!
Yhdessä he iloitsivat jokaisesta näennäisestä parantumisesta. Yhdessä surivat, kun tauti kovasti kouristi. Yhdessä he sitten kotimatkalla tekivät pitkiä hiihtoretkiä. Kun tuli kierä jää, ratsastivat he pitkin Pielisen jähmettynyttä pintaa. Hanget sulivat. Lieksanjoki loi jääpeitteensä. Koski kohisi entistä kovemmin, ja aallot loiskivat Kaupunkiniemen rantaa vasten. Kevät oli tullut.
Luonto, joka jokaisena keväänä määräaikaan sulattaa hanget, määräaikaan kasvattaa uutta mäihää mäntyjen runkoihin, määräaikaan puhkaisee koivut lehteen, määräaikaan lennättää leppäin siitepölyn, määräaikaan yhdistää kukkain heteet paisuneihin emiin ja määräaikaan siemenet kaikille tuulensuunnille hajottaa, ei voi ihmiseenkään nähden lykätä kevättänsä tuonnemmaksi, jättää häntä vaikutustaan vaille ja kevätkuohuista häntä vapauttaa.
Oli kuulakan kirkas aamu kevät-talvella. Lunta oli vielä maassa, mutta päivä nousi kesäisen lämpimänä kuin tietoisena siitä, että se voi sulattaa hanget ja herättää elämää vielä uinuvassa luonnossa.
Kastui hurmehesta Pohjan hanget, miehien ja poikain hurmehesta, koska käytiin Suomen suuri sota, tehtiin vapauden veritouko, Suomen vapauden suuri kylvö. Kauan oli viipynytkin kevät, vuosisadan pitkän talven ajan, orjuuden ja alennuksen ajan viipynyt, mut vuotettuna aina, ikävöitynä ja vuotettuna.