United States or Burundi ? Vote for the TOP Country of the Week !
On raitis aamu, Palmusunnuntai, ja ilma tuoksahtaa niin puhtahalta, mut kylmä tuntu on sen tuoksullai on vielä talvi, viel' on hallan valta. Jo kirkkahana aaltoo avaruus, jo päivyt paistavi, jo hohtaa hanki, vaan kaikkialla viel' on hiljaisuus ja taivas valju on ja maa on vanki.
Kun pimeys vaippansa levitteli Yli maiden ja merien, Niin kuului parkuna salista Ja huutoja sotivien. Kun päivä taas salihin paistavi, Se on kolkko ja hämärä. Ja piispa ol' kuolleena laattialla Ja vaatteensa veressä. Lord Ronald ol' kuolleen vieressä, Pani tuppehen miekkansa. Ja kuolon kalpeana virkkoi hän: "Katsos, hän piti sanansa!
Samalla mielellä lohduttaa toinen kodista eroava itsiänsä, sanoen: Paistavi Jumalan päivä Muuallenki maalimassa, Ei isosen ikkunoille, Ei veikon veräjän suulle. Muuan taas yksinäisyytensä ikävässä haastattelee lintua seuraavaan tapaan: Tule tänne, pieni lintu, Lennä tänne, lintu rukka, Haastele halusi mulle, Ikäväsi ilmoittele; Mie sanon sinulle jällen, Haastan mielihaikiani.
Jo paistavi päivyt meillä ja päällä on taivas sees, mut poissa on Pohjan sampo ja vaiti on kantelees.» Näin kansan huuto se kaikui yli laaksojen, laineiden ja pauhaten ilman patsaat satakerroin kertasi sen. »Oi joutuos Väinämö vanha, sua kaihoten vartovi maas, on tarvis sampoa uutta ja tarvis soittoa taas!»
Ma valvonko vai näen unta vain? kohu korven soi minun korvissain mä kuulen laulelot lasten nää, mut ikkunaan minun pälyy pää: siell' ulkona, piilossa pimeyden, on heimoni suuri ja hirmuinen, suku hallava hangilla kuutamon, ja monta jo hangenkin alla on; siell' ei kuki haavehet kultamaan, siell' elämä paistavi paljaaltaan, siell' lyö elon myrsky, ja murhe syö, ja ympäri paukkuvi pakkas-yö.
Paras mulle, ei pahinta, Paras pappien seasta, Killin kirkkorahvahasta, Sorein sotaväestä, Verevin vesien päältä! Paistaa päivä muuallaki. Mitä neiti tuosta huolin, Kuta kukkanen valitan, Jos ei naia naapurihin, Oteta omille maille! Paistavi Jumalan päivä Muuallenki maalimassa, Ei isosen ikkunalle, Ei veikon veräjän suulle.
Se maa se on talvisten lunten maa ja mustien merten ranta, sen luonto se kuolleena uinahtaa ja luita sen kasvavi santa; sen taivaalla paistavi musta päivä, ja musta on päivän kieli ja kerran jos hetkeksi häipyvi häivä, niin sentään on autio mieli. Tähän talvisen saaren rantaan, tähän jäisehen, luisehen santaan meni pirstaksi haaksi hältä, tuolta hennolta etsijältä.
Laulaa lempeät immet taivaan joskus ihmisten lasten vaivaan, päivä paistavi, ruusut puhkee, kaartuu kattohon templi uhkee, pyhät nousevat maasta pylväät, laulun laakerit kiertyy ylväät. Tulkoon armaimmat immet taivaan unten suurien urhon vaivaan, kaartukoon elo kaunein hälle, elämän kauneuden etsijälle, jok'ei tinkiä tainnut, joskaan haavehensa ei täyttyis koskaan! Kajanus, terve juhlapäivänäsi!
Paistavi Jumalan päivä muuallaki maailmassa, ei isosi ikkunoilla, veikkosi veräjän suulla. Myös on marjoja mäellä, ahomailla mansikoita poimia sinun poloisen ilmassa etempänäki, ei aina ison ahoilla, veikon viertokankahilla." Neljäs runo Tuopa Aino, neito nuori, sisar nuoren Joukahaisen, läksi luutoa lehosta, vastaksia varvikosta.