United States or Switzerland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Paras mulle, ei pahinta, Paras pappien seasta, Killin kirkkorahvahasta, Sorein sotaväestä, Verevin vesien päältä! Paistaa päivä muuallaki. Mitä neiti tuosta huolin, Kuta kukkanen valitan, Jos ei naia naapurihin, Oteta omille maille! Paistavi Jumalan päivä Muuallenki maalimassa, Ei isosen ikkunalle, Ei veikon veräjän suulle.
Näistä edellisistä lauluista lauletaan niitä seitsemää ensimäistä melkein yli koko Suomen maan, ehkä ei aina ja joka paikassa yhdellä tavalla. Karjalasta saatuja ovat laulut 8, 9, 10 -15, 18, 23, joita kuitenki myös usiampia Savossa ja muuallaki Suomessa eritavoilla laulellaan.
11:ksi Risakko, risatauti, rökötauti. Tältä taudilta waiwatuilla lapsilla on kaswot kalwiat, pöhewännäköiset, hywä syöntihalu, iso watsa ja ylähuuli paksumpi, risat eli rauhaiset kaulassa ja muuallaki ruumiissa, erinomattain kainaloissa ja kupeissa, ajettuneet ja toisinaan märkääki wuotawaiset.
Alahan on allin mieli Uiessa vilua vettä, Alempana armottoman Käyessä kylän katua. Vilu on vatsa varpusella Jääoksalla istuessa, Vatsani minun vilumpi Astuessani ahoja. Syän kylmä kyyhkysellä Syöessä kylän kekoa, Kylmempi minun sitäi Jäävesiä juoessani. Missä nyt minun osani? Osa oli minulla; ennen, Niinkuin muilla muuallaki, Kun kasvoin ison koissa, Elelin emoni mailla.
Mikä lie minusta nähty, Kuka kummanen katsottu, Kun ei naia naapurihin, Oteta omille maille; Liekö nähty liioin syövän, Liioin syövän, liioin juovan, Vai tietty vähä tekevän, Tahi ei nousevan varahin. Ei tuo neito tuosta huoli, Jos ei naia naapurihin; On maata metson matoa, Kuusia oravan olla Kyll' on maata muuallaki, Ilmoa etempänäki.
Se alkaa ruumiin pitkällisesti ja wähittäin kangistumisella, jalkain, sääriwartten ja reisien ajettumisella, alakuloisuudella ja woimattomuudella. Sitte alkaa nenä tukkeutua, kaswot käypi mustan tahi sinisen punertaviksi, säärillä, reisillä ja muuallaki tawataan sinertäwiä eli punertawia, wähitellen puhkeawia muhkuroita.
Paistavi Jumalan päivä muuallaki maailmassa, ei isosi ikkunoilla, veikkosi veräjän suulla. Myös on marjoja mäellä, ahomailla mansikoita poimia sinun poloisen ilmassa etempänäki, ei aina ison ahoilla, veikon viertokankahilla." Neljäs runo Tuopa Aino, neito nuori, sisar nuoren Joukahaisen, läksi luutoa lehosta, vastaksia varvikosta.
Katso Tapania, katso hänen ahkeruuttaan, katso hänen hyviä tapojaan, katso hänen kotonaan pysyväisyyttä ja katso vihdoin hänen jumalista mieltään! Näin olen hartaimmanki vanhimman kuullut pojalleen sanovan, enkä siis laisinkaan voi hyväksyä niitä soimauksia, mitä olen jo joskus muuallaki, eikä ainoastaan tässä, näiltä samoilta henkilöiltä kuullut". Oli ikäänkuin ampiaispesä olisi karhastu.