United States or Sweden ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän veti Leenan puoleensa, painoi häntä rintaansa vastaan ja suuteli häntä. "Olkoon sitte siunaukseni teille suotu; mutta vatsani on tyhjä; naiset, tuokaa leipää pöydälle ja mitä muuta voitte matkaan saada." "Mutta sano, Risto, kuinka rohkenit huoneeseni tuommoista tarkoittaen tunkeutua?"
Tyhjennettyämme toisen puteliin sampanjaa, tuntui suonissani, kuin olisin juonut tulta, minusta oli kuin olisivat aivoni olleet ilmitulessa. Ei elämässäni ollut mikään viini minuun niin vaikuttanut. Olikohan se seurauksena siitä läpikiihoitetusta tilasta jossa olin? Oliko vatsani jollakin tavalla kipeänä, vai oliko sampanja niin harvinaisen väkevää?
Sen sanottuansa läksikin Mikko, mielevä mies, harakan pesäpuulta matkaansa ja kulki aukealle kedolle, johon heittäytyi pitkällensä, ojentaen kielen suustansa pitkälle, oli muka olevinaan kuollut. Ei aikaakaan, niin varis lentomatkoillansa keksi revon tässä ja laskeusi hänen päällensä, luullen kedolla makaajata kuolleeksi. Rupesi jo kieltä kuoliaan suusta nokkimaan; mutta repo, joka tätä varsin odotteli, rämähti samassa eleille ja sieppasi variksen kiinni, sanoen: "nyt ei sinua variskulta viisautesi auta, etkä kynsistäni ennen pääse, kuin mun vatsani täyttelet". "
Juuri siinä seisoessani ja koettaessani ahmia vatsani täyteen tuota paistinhajua, kuului sisältä kauhea jytäkkä, ja minä ymmärsin, että siellä tapeltiin. Eikä kestänytkään kauan, ennenkuin sieltä syöksyi ulos miehiä kiljuen ja kiroillen.
Minä säikyksissäni kohta Syömään töytäysin, varatakseni vatsani paastoon; Hiukkapa mullen jäi: kuni ahmat, karkasi toiset Sinne, ja kohdakkoin näkyviin tuli pohja jo kulhon.
" Samoin minäkin, vastasi hippi-kerttunen; minä olen elänyt halkojen-hakkaajan luona ja minulla on ollut yltäkyllin lämmintä! Noilla ihmisillä tiedätkös, veli kulta on valkeita uuneissaan ja he polttavat niin suuria halkoja kuin minun sääreni!" " Todellako? kysyi kultarinta-kerttu kummastuen. Ja minä olen syönyt vatsani pakolleen maanviljelijän luona.
"Nälästä, väsymyksestä ja harmista olin voimaton kuin kuollut ja pahoittelin mielessäni, että olin lähtenyt matkaan ja hyljännyt rauhallisen elämäni. Hetken rannalla levättyäni aloin kulkea pitkin saarta ja näin siellä paljon lintuja ja hedelmiä ja kirkkaita lähteitä. Söin ja join vatsani täydeltä ja paneusin illalla maata suuren pelon vallassa, sillä en ollut tavannut jälkeäkään ihmisistä.
Meillä oli ollut pitkä ja väsyttävä kävelymatka ja vatsani vaatimukset alkoivat tulla yhä tuntuvammiksi. Tulimme sitte erääseen paikkaan hyvin kapean ja likaisen kadun varrelle, jossa mies, paidanhihat ylös käärittyinä, hiki otsassa, hyvin innoissaan ja vakavana paistoi kauniita kotletteja, joita ohi kulkevat, ahnaat ruokavieraat himokkaasti söivät.
Etpä silloin laajoin laula, Etkä aivan pitkin piuska, Kun sa suuni ruohon kasvat, Kieleni heliän heinän, Vatsani vihannan viian, Kulman oravikuusen. Laula, laula kieli keito, Suu kurja sulin pakaja! Laula vaikka laskematta, Ja heläjä heittämättä! Jääpi suuta surmallenki, Kieltä maassaki märätä, Tuonen toukkien jyviä, Manalan matojen syöä. 6.
Hyvä kelpaa! ajattelin minä ja mielistyin miesten kaikkiin tuumiin. Oivallista lihalientä ja ohraista rieskaleipää ja lohta sain minä syödä vatsani täyteen, josta meni minulta kolme lusikkaa. Kun olin syönyt, rupesin katselemaan Oulun kaupunkia mereltä päin. Kovin oli se sieltäkin katsottuna kaunis.