United States or Indonesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olette te sentään mainio pari!... te Kreeta ja Tapani!... Ja sen minä sanon: ellei Kreetaa ja Tapania talossa olisi, ei täällä kissakaan eläisi päivää kauempaa! Hei vaan! Laske irti sinä! Johanna!... ihan minä menen pyörälle päästäni! Vanhaa ihmistä tuolla tavalla kiepsutat!... niin sinä olet ylötön taas. Katsokaa, Kreeta! nyt olen iloinen taas. Taisinkin äsken olla vähän pahalla tuulella.
Emännän tuodessa toisen kerran kahvia, kysyi Tapani: "Onko isäntä kotona?" "Tuolla hän on pirtissä. Hänkin parhaillaan särpää kahvia." "Oikeinko se särpää?" sanoi Tapani ja nauroi. "Mitäpäs se tekisi kuin särpäisi, kun on edessä. Kun käteen, niin kärsään", sanoi emäntä taas tutkivasti silmäillen Tapania ja nauraen että pulleat rinnat hytisivät mukaan.
Kun herra oli kehottanut Tapania istumaan, niin käänsi hän Tapaniin päin keinutuolinsa, johon istuttuaan silmäsi vielä Tapania päästä jalkoihin ja veteli savuja, jota tehdessään näkyi hieman valitsevan sanojaan, että ne kuuluisivat arvokkailta, yhtä arvokkailta kuin sekin rinnalle riippuva, tumman ruskea, vasta kammattu parta, jonka yläosa peitti suurimman osan muotoa.
Keskustelu jatkui, mutta kaikki pysyivät mielipiteessään, kunnes Löfving nousi, otti hattunsa ja oli lähtemäisillään. Mihin menet? kysyi Kornatus, ehkä tulen mukaan? Ei vielä, kyllä seuraan sinua kaupunkiin. Mutta nyt menen Tapania auttamaan. Ystävällisesti nyykäten vanhukselle lähti Löfving.
Samassa tuli äiti, jauhoi tukkaani, niin että säkenet silmissä vilisi, otti kerän ja antoi Sampalle, joka sitä katseli kuin pulliaishaukka kiiluvin silmin ylpeänä voitostaan. Vaan vieraista muuan sanoi, että »nyt oli tuon toisen pojan syy, ei olisi pitänyt Tapania kurittaa.» »Tapanin pitää huimemmalleen antaa perään. Mitäs rupesi koko peliin. Muistaa vasta istua tyynessä.
Etuhuoneessa oli emäntä odottamassa milloinka hän saisi sille herralle laittaa iltasta ja sattui juuri Tapania vastaan silloin kun tältä puhkesi huokaus ja kasvoille tulvahtivat kyyneleet. Hän otti Tapania kädestä kiinni, veti kyökkikamariinsa ja kysyi: "Mitä se teille puhui, kun se niin koski... Sanokaa nyt minulle." "Se osasi sanoa niin pahasti että ikäni muistan." "Mitä se sanoi?
Dampbell tekeytyi asialliseksi ja tolkussaan sanoi: "No, nythän sitä jo onkin toisenlainen lähteä kotiin kuin Lapista tultua. Mutta tänä päivänä eivät jouda hevoset kyytiin, vaan huomeneksi järjestetään asiat niin että pääsette lähtemään. No, huomenna sitten!" Tämän viimeisen lauseensa Dampbell sanoi reippaasti huudahtamalla ja katsoi Tapania silmiin, nähdäkseen mitä tämä ilmotus vaikuttaa.
Samassa tarttui tohtori Tapania kyynäspäähän ja talutti suuren akkunan edessä olevan korkeataustaisen tuolin luokse ja istutti siihen. Samassa hän sievästi repelehti Tapanin silmän päältä kääreet irti ja sitten vasta ystävällisesti kysyi: "Mikä silmään on tullut?" "Kuuma raudanpalanen siihen lensi pajassa." "Kuuma rauta!
Vieläpä näyttääkseen ystävyyttään saattoi Tapania portaille, missä talon isäntäkin oli kuistin penkillä istumassa. Tapani ei ollut sitä näkevinään, vaan reippaasti astuen lähti kiirehtimään kotiinsa.
Mutta viimein Maria hiipi Tapanin olan yli katsomaan ja varsin miellyttääkseen Tapania iloisesti huudahti: "No johan ne rupesivat paranemaan. Ei muuta kuin alku on matkassa. Hiljaa se härkäkin kyntää."