United States or Nigeria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mut kansa kaikki koettanut, Nää vaivat nähdessään, Jos harventuikin, murru ei, Rohkeena soi sen ään': «Eloa vaatii kärsimys» «Tää tuhatvuotinen,» «Eloa, taikka kuolemaa!» Niin lausuu mailmallen. Turhaanko syömmet kaikki nuo Vert' oisi vuodelleet, Ja kelpo rinnat tuskiinsa Maans' eestä riutuneet! Ja jäiskö järki, jäntevyys Ja tahto tahraton Kirouksen alle kitumaan? Se mahdotonta on.
Ja sydän pyytäis lämpöä ees hiukan, oven suusta, ja tekis mieli leikkiä ja nähdä joulukuusta. Mut suljetut on ovensuut ja rinnat kiini meille ja ikkunoista joulupuut vain ilkkuu mieron teille. Pois kaiho, kaipuu sydämen, pois rinnan riemupouta, taas tunnon päivä pilvehen, taas rintaan talven routa!
Töissä on hän toimellinen, onnest' aina osallinen. Opin teillä oppineita Suomessa on suuria, Väinämöisen kandeleita valmiina on uusia. Valistus on viritetty, järki hyvä herätetty. Suomen tytön poskipäissä marja pysyy punainen; hal' ei viivy harmaa näissä, näit ei pane pakkainen. Likat kauniit kukoistavat, joihin rinnat rakastuvat.
Hän näki muutamia ammuttuja porvareita, niiden veriset rinnat ja halkaistut kallot. Ja siinä iski hän ruumiita piiskalla. Ja kirkossa sai Pertta tanssia! Rosvottu karja teurastettiin näet kirkossa.
Taikka jos ahdas on maapallo meille, keskenkin tulla voi Tuonelan teille, sattui jo surmaava nuoli, voit pian virkkaa: ma voitin, hän kuoli. Mut älä ilmaa myrkytä multa! Tukehtuessakin syöksen ma tulta, poltan rikki ne rinnat, jotk' oli muinoin mun onneni linnat. Ystäväni yksin lähti, jäin kuin kylmä taivon tähti katsomahan kulkuansa, muistamahan murhettansa. Eikö palausta konsa?
Jopa vaan minua vasten, Vasten vaivaista minua, Nuo huorat huhuelivat, Luoskut luikerrettelivat; Järäeli järven rannat, Vavahteli vaaran rinnat, Kun huorat huhuelivat, Luoskut luikerroittelivat. Jo on maattu marjaseni. Oioi, oioi onneani; Jo on maattu marjaseni, Jo levätty lintuseni!
Kurkistajaa kaks on tuolla Ikkunassa; kuu luo loistoon Kaljun pään Gregorius paavin, Rinnat Toskanan Matildan. Henrik lukee kelmein huulin Hurskaat paternosterinsa; Mutta keisarsydämessään Salaa yrmii, hiljaa haastaa: "Tuolla Saksan valtamailla Ilmaan kohoo vankat vuoret, Siell' on vuorten loukeroissa Rautaa sotatapparoihin.
Hän väitti itse ymmärtävänsä hyvin sellaisia asioita, hän tahtoi saada vahvan imettäjän, suuren ja karkeatekoisen, jolla on mahtavat rinnat. Mutta lapsi oli kuihtunut jo kahden kuukauden ajan, ja tohtori oli huomannut, että hän oli hyvin yksinkertaisesti kärsinyt nälkää.
Kuin osattu surman suuhun! Vartalo vapisten käypi, Huulet loitsuja lukevat; Silmät suurina pelosta Hongikkohon hairehtivat. Jo pysähtyi. Seiso seiväs! Ammunko akan pahaista Sydämmyksihin syvälle? Rikonko rehevät rinnat, Ruiskutan rusopisarat Kaskimaalle kasteheksi? Siitäpä sapesta voisi Myrkkyputkia yletä. Ilvo yrittää liikkua. Jos liikut, livautan nuolen!
Mua viehtävät rotkot ja rintehet loivat, sanajalkain ja ginstien kätkemät vuot. Mua viehtävät viidat ja pihlajat lehtoin, miss' siimeissä mulla on mökki ja lies; haan kielojen keskellä useinpa ehtoin käen kukkuissa siellä on, Hanna, sun ties! Jää lounahan leyhkissä raskaiksi rinnat, Kaledoniass' siuhuvat raittihit säät!