United States or Kuwait ? Vote for the TOP Country of the Week !


Ruotsila, onko teillä nälkä? RUOTSILA. Mitä se teihin koskee? LIND. Hm, minä lopetin jo syömiseni, jos tahdotte, niin syökää, siihenhän se jääpi kumminkin! RUOTSILA. Oikeinko todella? Ja juuri vast'ikään ette tahtoneet edes tupakkipiippuakaan minulta ottaa? Luuletteko minunkaan olevan kärkkäämmän teiltä mitään ilman ottamaan?

Pauhasi kun hullu tänä aamuna ja sanoi, että Roope varasti sen hevosen. KAISA. Herra siunatkoon, varastanutko? Eipä nyt maailman päivinä! Roopeko olisi varas! Oikeinko hevosvaras? TILTA. No, ei suinkaan lehmän varas, koska hevosen on ottanut. KAISA. Ei ikä pitkun päivinä, sanon minä. Minä tunnen Roopen lapsesta asti ... sellainen kelpo poika ollut elämänsä ijän. Kun kehtaattekin!

Alaalla kuunneltiin ääneti, ei kuulunut sieltä muuta kuin estettyä naurunhikerrystä; mutta pian alkoi laulu uudestaan ja opettaja soitti viulullaan sen mukaan, vaikka kuinka usein olisi aloitettu. Viimein astui hän ikkunan tykö ja sanoi ulospäin: "Kas niin, oikeinko minä tämän tein?"

No niin, nyt voit alkaa. HELMI. Maltatko jo kuunnella? RENNE. Sinua kuuntelen vaikka ikäni. HELMI. Katsos nyt, ethän sinä rupeakaan vakavaksi. RENNE. No, herran poika! Oikeinko minun pitää murjottaa? HELMI. Voisithan kerran olla silmänräpäyksen aikaa vehkeilemättä. RENNE. Nyt olen ihan toimessani. Mutta sano pian mitä on sydämmelläsi.

Ei mikään ole niin hupaista kuin tämmöinen elämä; ja minä annan teille sen neuvon, menkää avioliittoon, niin pian kuin suinkin voitte. Sganarelle. Oikeinko todella? Kehoitatteko minua siihen? Jeronymus. Epäilemättä. Paremmin ette voisi tehdä. Sganarelle. Totta toden edestä, oikein olen hyvilläni, että niinkuin rehellinen ystävä, annoitte minulle tämän neuvon. Jeronymus.

Miten iloista että nyt saamme kävellä yhdessä, niin kauan kuin tahdomme eikä kukaan istu meitä odottamassa!" Pihan yli mennessänsä näkivät he kumminkin vielä tulta tätin kammarista. "Oh kyllähän sen olisin voinut arvatakin, ett'ei täti mene levolle, kun minä olen ulkona. Mitä kello on?" "Kaksitoista." "Kaksitoistako! Oikeinko totta, Sten! Mitähän nyt täti sanoo!"

RUOTSILA. Totta varmaan sinä olet minusta hyvää puhunut, eikö niin? LIND. Kohta tulet varmaan enemmänkin sättimään! RUOTSILA. Oikeinko todella? LIND. Kuinhan minä tuomion saan, ja sinun pitää lammesta luopuman! RUOTSILA. Se on mahdollista. Vaan älä vielä ilku! Lampea et saa, vaan kulunkiräkningen sen saat! LIND. Minä luotan asianajajaani! RUOTSILA. Minä kanssa luotan asianajajaani!

Niin he istuivat tuolille ja Teppo puheen aluksi sanoi: »Te olette myyneet tämän tilan samoin kuin nuokin Leppimäet? Kuulimme tuolla asemallaMyyty on. Myyty on, kuului kuin yhdestä suusta isännän ja emännän sanat. Ei osaa syrjäinen sanoa, oikeinko on ollut vaiko väärin näitten tilojenne myynti. Pelkään kuitenkin, että polkuhinnasta olette myöneet.

Vai niin, vai niin, sanoi Arnold hyväntahtoisesti hymyillen. Entäs, millaiset metsät teillä on! Voin vakuuttaa, että satakaksikymmentä tuhatta ostaja maksaa ensi näkemältä, puhui Rikberg kiihkeästi. Oikeinko totta? Kyllä se on varma. Arnold kohosi istuimeltaan, katsahti pitkään Rikbergiin ja virkkoi haparoiden: Olettekos te raittiusmies? Minäkö? Eihän toki, vastasi Rikberg iloisesti.

"Kuka se oli se toinen?" kysyi Katrin veli, Matti, noin nelitoista-vuotinen, pienikasvuinen pojan loppi. Kiristäen hampaitaan tiuskasi ukko hänelle: "sitä ei sinun tarvitsee tietää se oli isänmaansa häpeäpilkku, elämäni pahahenki." "Oikeinko tuommoinen ruumiillinen pahahenki?" tiedusti joku pienemmistä lapsista.