United States or Laos ? Vote for the TOP Country of the Week !
Miten on mieli miekkoisien, Autuallisten ajatus? Niin on mieli miekkoisien, Autuallisten ajatus, Kun keväinen päivännousu, Aamun armas aurinkoinen. Mitenpä poloisten mieli, Kuten allien ajatus? Niinpä se poloisten mieli, Niinpä allien ajatus, Kun syksyinen yö pimiä, Talvinen on päivä musta; Minun on mustempi sitäi, Synkiämpi syksy-yötä. Armottoman osa.
Isäntä kova kotona, Emäntä sitäi kovempi, Poika puoli perkelettä, Tytär kun tulikipuna, Miniä kun miekan kärki; Itse kaivoi kannikkansa, Itse pyttynsä pyälsi, Itse vuoli voivatinsa Itse kirnunsa kolisti; Paimenelle vanha taari, Vanha taari, kylmä kaali, Jost' oli rakki rasvan syönyt, Musti murkinan pitännä.
Sanoi nuori Joukahainen: "Hyväpä isoni tieto, emoni sitäi parempi, oma tietoni ylinnä. Jos tahon tasalle panna, miesten verroille vetäitä, itse laulan laulajani, sanelen sanelijani: laulan laulajan parahan pahimmaksi laulajaksi, jalkahan kiviset kengät, puksut puiset lantehille, kiviriipan rinnan päälle, kiviharkon hartioille, kivihintahat kätehen, päähän paatisen kypärän."
Noin tunsi tulen isäntä, Virkkoi valkian pitäjä, Tuvallinen tuumoavi, Ja sanovi saunallinen: "Pois turvaton tuvasta, Armoton katoksen alta! Tuulen vieä turvatonta, Ahavaisen armotonta, Varatonta vastarannan." En tohi tupahan mennä. Surull' on susi metsässä, Surummalla mie sitäi; Retkell' on repo metsässä, Retkemmällä mie sitäi; Jälell' on jänis metsässä, Jälemmällä mie sitäi.
Ankara anoppi mulla, Appi vielä ankarampi, Sulhonen sitäi parempi: Kylin söi, selin makasi, Poies potki vierestänsä, Ajoi alta peittehensä, Ulos sängystä uhitti; Antoi kyllin kyynäspäätä, Viljalta vihaista kättä, Paljo paksuja pajuja, Mursunluista ruoskan vartta. Pitäminen päätynyttä.
Kullervo Kalevan poika Tuop' on suoriksen sotahan, Suotta suoriksen sotahan, Tahallansa tappelohon, Vasten kieltoa isonsa, Emonsa sitäi enemmin.
Ja jos silmät ma jokaisen voisin nähdä nuoren neien, näin minä sanoisin niille: »Siinnä, siinnä nuori silmä, sinimetsien ylitse, näe, mitä me emme näe keskellä tulisen taiston, kaukolehdon lempeyttä, kaukolaakson kauneutta, ihanuutta iltapilven, aamun armahan tuloa.» Lennä laulu ja sanele, mitä en itse voi sanoa! Hyvä oli iso minulle, siskoset sitäi paremmat, paras armas äitimuori.
Se oli korvalta korea, silmältä sitäi parempi. Loi silmänsä luotehelle, käänti päätä päivän alle: kaaren kaukoa näkevi, pilven longan loitompata. Eipä kaari ollutkana eikä pieni pilven lonka: oli pursi kulkemassa, venonen vaeltamassa selvällä meren selällä, ulapalla aukealla; mies puhas perässä purren, mies sorea soutimilla.
Jopa juoksi puinen pursi, pursi juoksi, matka joutui, loitos kuului airon loiske, kauas hankojen hamina. Ahti saarella asuvi, Kaukoniemen kainalossa; kalatuutta Kauko itki, leivätyyttä Lemminkäinen, Ahti aitan pieneyttä, veitikka osan vähyyttä. Se oli korvalta korea, silmältä sitäi parempi; näki purren kulkemassa, venosen vaeltamassa, selvällä meren selällä, ulapalla aukealla.
Nähtyäs iloisen lapsen, Sitä viskelit vihalla, Iloitsit kun näit sen itkun. Tuota jo varoitin silloin. Annahan pojan kokea, Päästä lentohon lepakko. Kylän ansat on opiksi. Päästä, sanon. Mennös, mennös! AINO. Jouko, Jouko! KIRRI. Rientäkämme! Hyvä on isoni tieto, Emoni sitäi parempi, Oma tietoni ylinnä! Jouko ja Kirri lähtevät. SINIKKA. Vastahasi, julma Jouko, Surmaksi susimeteli! Metsätie.