United States or Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei pitäisi neien nuoren Miestä vannoa valita Vilu käsi, jäinen jalka, Kylmät kylkensä molemmat; Ei älyä nuori neito Vanhan miehen miettehiä, Vanha ei se varsinkana Tunne nuoren tarpehia. Na'i vanha nuoren neien, Otti vanhan nuori neito. Kävi vanha kaupunkikin. Osti sieltä rätsinäisen, Antoi nuorelle kätehen.
Tuota en suuresti surisi, suren huolta suurempata, koska koppoi neien nuoren Simo Hurtta, huono miesi, itketti ihalat silmät hukan-hurja-silmillänsä, puikutti punaiset posket karhun-karva-poskillansa, sorteli soreat hapset kotkan-kouru-kynsillänsä, riudutti ripeät rinnat kyyn on kylmällä povella.
Ne kaikki tämän talosen, tämän sulhon kyntämiä, kyntämiä, kylvämiä. "Neitokainen, nuorukainen! Tuota nyt sanon sinulle: kun tunsit talohon tulla, niin tunne talossa olla! Hyvä tääll' on mutson olla, kaunis kasvoa miniän, piossasi piimäpytty, voivatinen vallassasi. "Hyvä täss' on neien olla, kaunis kasvoa kanasen.
»...Niin annan tytön sinulle, Panen neien palkastasi, Saatan sun omille maille...» Väinämöinen lupaa silloin, koska hän ei itse osaa sampoa takoa, lähettää seppo Ilmarisen sekä sampoa takomaan että »neitosta lepyttelemään». Mutta kotimatkalla hän näkee Pohjan immen, ihastuu siihen ja pyytää häntä itseään seuraamaan.
Tuota toivotit ikäsi, sanoit saavasi sataisen, tuovasi tuhannen neien. Jo saitki hyvän sataisen: tuon tuhannen tuppeloisen! Sait kuin suolta suovariksen, aialta ajoharakan, pellolta pelotuslinnun, mustan linnun mullokselta! "Mitä lie ikänsä tehnyt, kuta mennehen kesosen, kun ei kinnasta kutonut, saanut sukkoa su'unki?
Poiat, tyttäret puheli, sukulaisetkin saneli: »Eikö jo isä osaisi hillitä himoja mielen?» Ukko kuunteli, hymyili, hyvät kiskoi rintasauhut. Virkahti vävykin, nainut vasta neien pappilasta, kylän kiivas kappalainen: »On häpeä vanhan miehen olla noin halunsa orja!» Urahti. hyväkin ukko: »Voinen hallita haluni, kun sinä hallitset halusi, naurata et naista nuorta koko kullaisna kesänä.»
Silloin karkkosi ihanat immet kaarilta Suomeni taivaan, päättyi kirjat päivyen neien, katkesi Kuuttaren kangas, Ja kautta ilmojen, kautta maan soi valtava valitushuuto: On kuollut Suomen suuri Pan, on kuollut luonnon laulu!
Lähtiessänsä sanovi: "Elkätte minua, immet, ilmi antako ikänä, minun täällä käyneheni, täältä neien vieneheni! "Jos ette totelle tuosta, niin teille paha paneikse: laulan sulhonne sotahan, nuoret miehet miekan alle, ettei kuulla kuuna päänä, nähä ilmoisna ikänä kujasilla kulkemassa, ahoilla ajelemassa."
Orihilla otrat kynnin, Tammalla talon asetin, Läksin kullassa kosihin, Hopiassa liehumahan Mokomata morsianta, Konnun kuulua tytärtä. Anoppi koria muori Oli aittahan menevä. Puhuttelin, lausuttelin: "Onko teillä neittä myöä, Tahi kaupita kanaista?" Anoppi koria muori Hänpä varsin vastaeli: "Kanan kauppa orren alla, Neien nelisnurkkasessa."
impyisistä iljanteen, tytöistä Tyrjän vallan, revontulten tukkapäistä luona lumen, hallan. Kesä-yössä koivun alla, Vienan virran suulla, neiti nuori lauleleepi lainehitten kuulla. Silmin kuivin, kummallisin, katsoo ilman rantaan. Laine laulut neien nuoren ulapoille kantaa. Noin se laulaa Vienan impi: »Syttyy tähdet taivaan. Tuikahda ei toivon tähti immen valjun vaivaan.