United States or Mayotte ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kyllähän minä, tuota, tuota ... olen vähän vanhempi, vaan minä olen ajatellut, että tuota ... olisi aivan Jumalan sallimus, eitä se on niin menevätä. Nyt Hintti pääsi selville siitä, miksikä Hemmo puheensa alkupuolta niin leikillisesti hämmenteli. Eipä se enää yhtään miellyttänyt; kovin tuntui kolkolta, niin ettei osannut, mitä hän teki, siunasiko vai kirosi mokomata Jumalan sallimusesitystä.
Orihilla otrat kynnin, Tammalla talon asetin, Läksin kullassa kosihin, Hopiassa liehumahan Mokomata morsianta, Konnun kuulua tytärtä. Anoppi koria muori Oli aittahan menevä. Puhuttelin, lausuttelin: "Onko teillä neittä myöä, Tahi kaupita kanaista?" Anoppi koria muori Hänpä varsin vastaeli: "Kanan kauppa orren alla, Neien nelisnurkkasessa."
Kyllähän mokomata sattuu jokaiselle, ja jos vaan menettelee järkevästi, niin se kaikki siliää pois ja unohtuu, ja elävätpähän ihmiset, sanoi Agrafena Petrovna ankarasti, eikä teidän ole mitään syytä panna asiaa omaan laskuunne. Olinhan minä kuullut ennenkin, että Katjusha oli joutunut harhatielle, kukapas siihen voisi olla syynä? Minä olen syyllinen. Ja sentähden tahdonkin parantaa asian.
Eukko oli luullut, että Frits rupeaisi itkemään; mutta Frits kuunteli hänen sanojaan vain puolella korvalla, hänen ajatuksensa olivat vanhan seljapuun ja lukkarin Dorotean luona. »Onkos kukaan mokomata ennen nähnyt?» puhkesi Swartin emäntä ihmettelemään. »Etkös sinä tuhma poika istu tuossa irvistellen? Minkätähden sinä et itke? Luuletkos, että minä leikkiä lasken?
Niin, vaan nytpä nähdään, olenko minä suotta tähän elettyyn ikääni Sillankorvassa asunut, etten minä kosken tapoja tietäisi. Ja entä varikset sitten! Kuinka ne rääkkyivät kaiken sunnuntaita, voi sun pahanen päivä! En ikinä vielä ole mokomata kuullut. Ja minä sanoin: outoja kuuluu, jos eletään, minä sanoin, ja eikös pitänyt tuon noin toteen käymän!
Puhas on pulmonen lumella, Puhtahampi puolellasi; Valkia merellä vaaksi, Valkiampi valloissasi; Soria merellä sorsa, Soriampi suojassasi; Kirkas tähti taivahalla, Kirkkahampi kihloissasi. Et oisi Savosta saanut, Et tuonut Turustakana, Tavannut Wiron takoa, Vetänyt Wenäeheltä, Niin soriita neitokaista, Mokomata morsianta; Silmät maksavat sinisen, Poski puhtahan punaisen, Varsi valkian paperin.
Siis minä sanon hänelle niin, sanoi hän ja meni huoneesta. Onko nähty mokomata? sanoi Maria Pavlovna. Rakastunut, ihan rakastunut. Kyllä en olisi voinut aavistaa, että Vladimir Simonson rakastuu tuommoisella kaikkein tyhmimmällä ja poikamaisimmalla tavalla. Merkillistä! Ja suoraan sanoen: myöskin surkeata, päätti hän ja huokasi. Entäs Katja?
MAUNO. Olen siis kovin halpa ja huono mielestäsi, niinkö? MAUNO. Eikö sinulta enää saa vastaustakaan? Kun kehtaat olla noin tuhman ylpeä. Mitä sinä uskallat sanoa? Tuhman ylpeä? Silläkö, että pidän itseni parempana mokomata pahanpäiväistä palkkarenkiä. Sinä olet niin ylpeä, ettet anna mitään arvoa enää muille ihmisille. Solvaiset vaan minuakin tavan takaa.
Parrakas kulkukauppias heiskautti pahotellen kättään. »Eikö mokomata lie ennen nähty!» Niin nuo juoksevat kuin olisivat päästään vialla, eivät edes huomaa häntä, häntä, Miihkalia, joka ennen tähän kylään tultuansa sai kaikki ympärilleen ja itse kuninkaana istui tavaroineen kedolla tai pirtin permannolla.
Sitte käännyin Pekan puoleen ja sanoin vähän ilvehtimisen viistaan, että »eikös sitä passaisi rakastaa myötämäessä, jos vastamäessäkin, mokomata soppimörköä?» Pekka vähän naurun kihnassa sanoi, että »kyllä osaat kiitellä morsiamesi, tuon kauniin herran lahjan.» Vieras taas alkoi, että »tosi on kuin sanotaan, että ei se näe, joka naipi, eikä usko vaikka kontitaan.