United States or Uganda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin, Kristus Jumalan Karitsa, Synteimme sovinnoksi Uhrattu synninkantaja, Meill' elon auringoksi Mi nousi, voittaen kuoleman, Ja kuolemattomuuden Ja vanhurskauden puhtahan Meill' antaa elon uuden Täm' aine saarnoissa Spurgeonin, Mik' aina uhkui uutta Eloa, voimaa sieluihin Ja uutta pontevuutta Tään nerokkaan hengen sanoihin, Jotk' usein salamoina Iskivät suruttomihin, Tai kasteen pisaroina
Ylä-ilmassa leivonen lauluksi lyö, on kaukana kaiho, loittona yö kai täällä sun sielus säilyy. Kai säilyvi myrskyltä maailman tuo kukkanen kentältä taivahan niin tuoksuvan tuores, hento. Elon synkeät synnit ja murheet sen urat uurtais otsahan impyen, joka noille on vieras vento. Nuku lapsonen nurmella keväimen, puron varrella puhtahan lähtehen, nuku kukkain keskessä aina.
Paksu pistääpi pimeä Kohta kaiken ilman alla Kokonansa hetkee kolme. Armas aurinko havaitsi, Kuuli huudon huikeimman, Kohta kääntyypi takaisin, Temmas puhtahan pukunsa, Pian päällensä pukeepi, Antaapi alas näkyä Paistehensa puhtahimman; Tahtoi tehdä kunniata, Tuoda Luojan lohdutusta.
Mut näin hän haastaa sille: »Perma, Perma, petetty! voi Viena viekastettu! Väärin sulle on sanottu, ei oikein opetettu. Juman teille julistaa ma puhtahan nyt mielin. Ei hän kysy kultia, ei puhu velhon kielin. Erhetystä uhrit on ja kuollehitten kullat. Pyhän Hengen heimolaist' ei peitä maa, ei mullat. Alta nurmen nousee hän ja Isän iloon astuu. Silloin silmät enkeleiden huomen-helmin kastuu.»
Tämmöinen talonisäntä Saapi hankkia hatunkin, Paian puhtahan piteä, Ja siihen siniset housut, Vielä västin oivallisen. Saankohan vielä sanoa, Eli pikkuisen puhua Oman sääyn suosioksi, Muihen mieliksi samassa? Eihän maailma mahissa Paitsi herroja pysyisi; Herrat ei herrana kävisi, Eikä mestarit eläisi, Kun ei maata kynnettäisi.
Ei tunne lapsi laulava Ikänsä iltapuolta, Tulevaisuuden tarpeita, Vanhuuden vaivaa, huolta, Vaan rauhassa Ja riemussa Päivänsä päätteleepi. On lapsen ikä ihana, Vaan lapsuudessa saapi Myös moni syntiin halua. Mi sielun saastuttaapi. Siis karta vain Pahuutta ain! Miel' olkoon puhtahan! Haapalaakso. Lampi kaunis, läikkyväinen, Haapalaakson kaunistaa. Siinä vuori välkkyväinen Alas laaksoon katsahtaa.
Kuni puhtahan vihreenä kukkiva maa Juhannuksena juhlivi, loistaa, Joka kolkasta aurinko loisteellaan Pois talviset tahrat poistaa, Niin puhtaat nyt mieleni mietteet on, Oma impeni, hempeä, hellä! Sinä ryönäisen rintani puhdistit Jalon henkesi hempeydellä. Kuni kukkula vankkana vastustaa Tuhotuulia, yltiöpäitä, Kuni kallio uljaana uhmata voi Syysai'aankin synkkiä säitä,
Lauhasäässä lähteen luona Laulaa paimen Cid'iään, Messut raikuu, kellot kaikuu, Siell' on juhla yhtenään. Kuva kirkossa Sevillan On Madonnan puhtahan, Neitseen kainon, äidin hellän, Taivahaisen, ihanan. Mutta värit nuo ken sekas? Kenpä mointa luoda voi? Minkä tiedän, sen nyt kerron, Joutavaa en tarinoi. Don Murillon tunnetten te, Espanjan Correggion; Rikkautta puku hohtaa, Silmän tuike neron on.
On usvast' astunut aamu Jo Lytsen'in aukeillen, Kun mustempi, murheen haamu Taas peittävi päivyen: On poissa Kustavi suuri Hepo juoksee haltiaton Ja puhtahan uskon muuri Hänen kanssaan murtunut on. Eräs urhosa poika Suomen On maassa, haavoissaan; Ei koittane uusi huomen Tuon silmähän milloinkaan.
Lintu tuopi liinapaian, Peipponen pellavaspaian, Hanhi tuopi hyvän hameenkin, Leivonen hyvän leningin, Pulmunen puhtahan potan, Papukaija kaunistukset, Riikinkukko rintaristin, Kullankarvaiset kuputkin, Mehtikana tuopi miekkojakin, Tikka tikatun täkinkin. Mettinen se messuaapi, Lintuset ne lauleleepi, Pääsky parvesta parahin Viisahasti vingertääpi Unen virttä viimeiseksi.