United States or Brunei ? Vote for the TOP Country of the Week !
Katri itkien kotihin, Kallotellen kartanolle, Ennätti emä kysyä: "Mitä itket piika pieni, Nuorra saamani nureksit? Mene aittahan mäelle, Pane paita palttinainen, Liitä liinan aivinainen, Veä'pä verkainen hamonen, Päälle paian palttinaisen!" Katri kaunis, neito nuori, Meni aittahan mäelle, Löyti rihman rippumasta, Langanpään lapattamasta, Sihen surmansa sukesi, Kuolemansa kohtaeli.
Haki haljakan sinisen, alta maksankarvallisen, päälle paian palttinaisen, tuon on aivan aivinaisen; siihen sarkakauhtanaisen, veroin neljin vieritetyn, päälle haljakan sinisen, tuon on uuen uutukaisen; tuhatnyplän uuen turkin, saoin kaunoin kaunistetun, päälle sarkakauhtanaisen, tuon veralla vierittämän; vielä vyön on vyöhyställe, kultakirjan kussakkaisen, emon impenä kutoman, kassapäänä kaikuttaman; siitä kirjakintahaiset, kultasuiset sormikkahat, Lapin lapsien latomat, kätösille kaunihille; siitä pystyisen kypärin kultaisille kutrisille, tuon isonsa ostamaisen, sulhaismiesnä suorittaman.
Tuo nyt paita palttinainen, kanna vaattehet vakaiset, millä vartta valmistelen sulhoseksi suoritessa!" Annikki hyväniminen toip' on paian palttinaisen hipiälle hiettömälle, iholle alastomalle; siitä kaatiot kapoiset, nuo emosen ompelemat, sivuille syettömille, luien tuntumattomille.
Oravan minä papille; Mitäpä minulle pappi? Pappi minulle liinapaian. Minne minä liinapaian? Minä paian paimenelle; Mitä paimonen minulle? Paimen minulle kostjumalan. Minne minä kostjumalan? Kostjumalan kokkoselle; Mitä kokkonen minulle? Kokko minulle siipiänsä, Siipiänsä, sulkiansa, Kaksi kannusjalkoansa.
Tuli hauki hangotellen, Lohen poika longotellen, Se otti pajuilta paian, Haarukkaiselta hamosen, Sukkaset sulilta mailta, Kenkäset vesikiveltä, Otti vyöhyen vesoilta, Pintelisen pientarelta Helmet hiekka-rantaselta, Sormikkaat somerikolta. Anni itkien kotihin, Kaikotellen kartanolle. Päätyi emo kuulemahan. "Elä itke piikaseni!
Laitan paian palttinaisen, Elikk' aito aivinaisen; Hyv' on paita palttinainen, Hyvä aito aivinaipen; Se ei hierele hipiitä, Eikä kaiva kainaloita, Kutkuta kuvetlihoja; Laain puksute kapuset, Iholiivin liessingistä, Hihattoman, helmattoman, Kaha kaulusta vajohon."
Ei mitään minusta liene; Tekisinkö piikkopaian, Eli paian kostopaian? Ei oo hyvä piikkopaita, Eikä paita kostopaita; Sepä hierovi hipiitä, Kaivelevi kainaloita, Kutkuttaa kuvetlihoja.
"Itkenpä minä jotai, Itken pientä veikkoani; En ole sitte silmin nähnyt, Kun piennä sotahan lähti, Isän polven korkunaissa, Aitin värttinän pituissa." "Elä itke veikkoasi, Tuolta veikkosi tulevi, Alta linnan airot souti Päältä linnan pää näkyvi; Tuopi uuet ummiskengät, Sulkkuiset sukan sitehet, Tuopi paian palttinaisen, Tuopi toisen aivinaisen, Jok' ei kutkuta kuvetta, Eikä kaiva kainaloita."
Silloin vanha Väinämöinen löihen itsensä sepoksi, rakentihe rautioksi; painoi paitansa pajaksi, hiat paian palkehiksi, turkkinsa tuhottimeksi, housut hormiksi rakenti, sukat hormin suulliseksi, polvensa alasimeksi, vasaraksi kyynäspäänsä. Takoa taputtelevi, lyöä lynnähyttelevi; takoi yön lepeämättä, päivän pouahuttamatta vatsassa varaväkevän, mahtipontisen povessa.
"Onpa meiän saajanaisen kaula kullankiehkuroissa, pää kullanvipalehissa, käet kullankäärilöissä, sormet kullansormuksissa, korvat kullanhelmilöissä, kulmat kullansolmuloissa, silmäripset simpsukoissa. "Luulin kuun kumottavaksi, kuu kumotti kultasolki; luulin päivän paistavaksi, kun sen paistoi paian kaulus; luulin laivan läikkyväksi, kun sen läikkyi lakki päässä.