United States or Bouvet Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Miss Mary oli noussut ja pimenevässä hämärässä hapuillut ikkunaa. Hän seisoi siinä, ikkunan puitteesen nojaten ja silmäillen sitä ruusunpunaista hohdetta, joka joutuisaa vaaleni pois läntiseltä taivaanrannalta. Sen loiste tapasi vielä Miss Marya; tapasi hänen puhdasta, nuorta otsaa, hänen valkeaa kaulusta ja hänen kovasti ristiin puserrettuja valkeita käsiään mutta sekin valo himmeni pian.
Mutta kun Heikki oli saanut Ollin pystykauluksen paikoilleen, purskahti Olli nauruun. Katso peiliin itse! Tiesinhän minä, että ne olivat nuo sinun kiharasi! Heikki alkoi ottaa kaulusta pois. Ei, ei, anna sen olla paikoillaan. Nuo kiharat on poistettava! Sinun täytyy erota pyhimysvanteestasi, rakas sielu! Heikin teki niin hyvää heittäytyä onnettomuuksineen lapsen tavoin Ollin käsiin.
Hänellä oli tuuhea kokoparta ja päällään sininen suora nuttu, edestä avonainen, ja punainen villapaita, jonka leveää kaulusta piti kiinni kaulaan kääritty keltanen huivi. Päätä verhosi leveäreunainen, kiiltonahkasta tehty hattu, jonka otsassa koreili kuparinen, tummunut laivanankkuri.
Ja tänäänkö ovat siis häämme? Alhaalta kuuluu yliskamariin hiljaista, alituista haastelun hyminää, ovien käyntiä ja pehmoisten askelien töminää. Mutta ei toimea Antero pukemaan kauhtanata ylleen, ei saa sidotuksi kaulusta kaulaansa. Hän seisoo vain ikkunassa ja katselee jäälle, josta häävieraita reki toisensa perästä ajaa ylös törmästä pihaan.
Välillä hän höllytteli sormellaan puseronsa kaulusta ja lisäsi sitten: "Kolmet hameet repi sen selässä rullatessaan jo tänäkin kesänä, niin pistin jo koko pyörän aittaan lukon taa." Ensimäiset raskaat sadepisarat alkoivat putoilla. Jossain rähähtivät tappelevat koirat. Sitten vaikeni taas kaikki. Sade alkoi hiljakseen kiihtyä. Kohta näytti kaikki uppoovan veteen. Kuului vain sateen rapina.
Sitten hän soitti. Neitsyt Madsen tuli sisään. Hän näytti jotenkin happamelta, hänellä oli laihat, punaruskeat kasvot, punaruskea kihara tukka ja punaruskea puku, ja kun hän arkitilassa ei käyttänyt sellaista ylellisyystavaraa kuin valkoista kaulusta, ei voinut koskaan tarkoin nähdä, missä kaula päättyi ja puku alkoi. "Mitä tahdotte, herra Blendenau?"
Samassa silmänräpäyksessä tuuppasi häntä voimallisesti kylkeen eräs pitkä, harmaatukkainen mies, jonka vahvat jäsenet osottivat väkevää ruumista. Tämä mies, eräs vuori-indiani, oli puettu ruuniin liiviin, jonka alla oli karkeasta palttinasta tehty paita leveällä kauluksella; kaulusta oli päästetty napista, niin että karvainen rinta oli näkyvissä.
Laitan paian palttinaisen, Elikk' aito aivinaisen; Hyv' on paita palttinainen, Hyvä aito aivinaipen; Se ei hierele hipiitä, Eikä kaiva kainaloita, Kutkuta kuvetlihoja; Laain puksute kapuset, Iholiivin liessingistä, Hihattoman, helmattoman, Kaha kaulusta vajohon."
Kiilteli vähän kyynärpäiden kohdalta ja tarjosi siellä täällä nähtäväksi poimuja, joita vuodet olivat siihen kasvattaneet. Se poloinen oli nähtävästi saanut viime kesänä jokapäiväisen takin viran palvellessaan rakastunutta herraansa. Olli naurahti itseksensä, otti takin tuolin karmilta ja katseli sen kaulusta.
Jussila vilkasi mielihyvällä Liisuun, silitteli parempaan kuntoon noita päälaella olevia harvoja hapsiaan ja pani paitansa kaulusta suorempaan. Hän oli leskimies, ja tuo kukoistava, toimekas tyttö olisi hänen mielestään sopinut rusthollin emännäksi. Nyt hän koetti päästä puheen alkuun Liisun kanssa, mutta muori pakisi niin paljon, ett'ei ukon aikeista tahtonut mitään syntyä.