United States or Indonesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Rouvan tarkasteleva katse oli ottanut kaikki huomioonsa. Valkoinen raita otsassa auringon paahtaman päivetyksen yläpuolella sekä koko hänen tapansa käyttäytyä saattoi rouvan varovaiseksi. "Ettekö tahdo istua, kyllä Jäger tulee pian" ... rouva teki itsellensä asiaa neulomapöytään ja sulki sen kiini; "sillä välin lähetän minä teille kupillisen maitoa."
Katsoppas nyt minua, pikku neiti, katso oikein tarkkaan: mikä ryppyinen vanha äijä! Tuossa otsassa näet syviä juovia, samoin silmäin luona, samoin poskissa. Hyhhyh, ajattelet sinä, kylläpä tuo on jo kauan elänyt. Ja niin olenkin, minä olen kuudenkymmenen ikäinen. Paljon vanhempi sinua, paljon kokeneempi, ja kuvaileppas nyt! olen tämmöinen vanha äijä ja kuitenkin: minä uskon.
Tehkää se, ja minä lupaan teille mitä tulisimmat kiitokset 'The Londonerissa., sillä minä aion itse kirjoittaa ne." "'The Londonerissa!" huudahti laulaja vihan puna poskilla ja otsassa. "Minun katkera, leppymätön viholliseni."
Tämäpä nyt tapahtui Nehljudofissa. Niin, huolimatta vankipuvusta, laajentuneista kasvoista, suureksi kasvaneesta povesta, huolimatta pullistuneesta kasvojen ala-osasta, rypyistä otsassa ja ohimoilla ja vähän turvonneista silmistä, oli se epäilemättä se sama Katjusha, joka Kristuksen ylösnousemussunnuntaina niin viattomasti katseli alhaalta ylös Nehljudofiin, rakastamaansa ihmiseen, rakastuneilla, elämän riemusta ja elämän yltäkylläisyydestä nauravilla silmillä.
"Minä löysin hänet tuolta pohjoispuolelta", lausui Aslak synkästi, "hän makasi tainnoksissa maanvierimän alla ja koko joukko ihmisiä seisoi hänen ympärillään. Mutta laita nyt hänelle sija kamarissa niin pian kuin mahdollista". Aslak varovasti asetti äitin istumaan penkille, mutta tämä vaipui hänen syliinsä. Suuri haava oli otsassa ja sääret olivat ikäänkuin muserretut.
Tuosta tuli seraljin soittokunta, kolme sataa kääpiötä, todella ilkeät nähdä, mutta etevimpiä soittotaitioita koko maailmassa. Salomonin hevoset, yhteensä sata, itsekunkin otsassa luonnon tähti, ilman satulaloimitta ja talutettuna vaan timanttisuitsella. Alroy'n ja Schirenen perheenväki.
Kas tässä, sanoi Helena ja antoi Erikille käteen teaatterikiikarin, katso tuonne tien poikki, tuota, joka seisoo suuren, harmaan kallion luona auringon paahteessa ja kuitenkin värisee vilusta. Missä? Kuka? Hän tuolla punaisten ruusujen keskellä. Erik katsoi sinne. Joku sairas, nenän pielissä ja otsassa kalman väri, seisoi siellä väristen auringon paahteessa.
Kapteeni seisoi hetken aikaa sanaakaan sanomatta; suonet otsassa pullistuivat, ja kasvot lensivät niin punaisiksi kuin univormun kaulus. "Mitä sinä, sen" Hän veti hirmustuneena Olaa korvalle. "Seisotko siinä hevosta uhkaamassa, senkin roisto!"... Kun Iso-Ola oli hevosta illastamassa, saapui kapteeni jälleen talliin. Hän otti lyhdyn ja meni Liinukan ääreen.
Pahempi on hänen kätyriensä laita. GRANSKOG: Keitä te sillä tarkoitatte? KERTTU: Niitä, jotka istuvat kohtalon kuskilaudalla, nauha otsassa, ja luulevat olevansa kohtalo itse. Minä tarkoitan kohtalon lakeijoita. GRANSKOG: Te olette, näen minä, ruvennut harrastamaan metafysiikkaakin? KERTTU: Vain kotitarpeiksi. Meidän naisten siivet eivät kanna niin korkealle.
Lilli taukosi, kun sai rinnan suuhunsa, ja vähän ajan päästä hän jo hymyili tyytyväisenä, vaikka kyynelhelmet vielä silmissä välkkyivät. Niin, kultani, niin, joko sinä naurat mammalle? Oma lapseni, kuinka kiltti se on. Tuommoinen ruma mustelma nyt on otsassa. Lilli ei sen koommin itkenyt sinä päivänä, iloinen hän oli niinkuin ennen, ehkä vielä hiukan iloisempikin.