United States or Barbados ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuo poloinen oli onnettomuudekseen, niinkuin edellä näimme, runovihkoonsa unohtanut liian vähän vanhaa oikeinkirjotusta, noita komeita x:iä ja z:oja, ja korjausluvussa huomannut melkein poikkeuksetta panna niiden tilalle ks:t ja ts:t, tehden siten suomenkielen oikeinkirjotuksen kirjassaan liian itsenäiseksi, muista kielistä, eritoten ruotsista, poikkeavaksi ja riippumattomaksi.
Illalla isäni kuoli, Aamulla talo hävisi, Jäini kun jäniksen poika Jäälle jääkellehtämähän; Parahiks' on paita pantu Lapselle isottomalle, Emon tietämättömälle, Varsin vanhemmattomalle. En tieä poloinen poika Poloisiksi päivikseni, Kunne luome luotu lapsi, Kunne aiottu ajame; Joutaisi joki'i sulata, Saisin verkkoni vesille Kyll' on verkkoni vesillä, Vaan on vierahan panema.
Mut virka, poikanen poloinen, ken olet ja mistä sa tulet?» »Laulaja olen ma laadultain» tuulet niin lauhasti tuoksuu »tulen tähtösestä ma pienestä, min nimi on Maa». »Mihin kuolit sä?» »Kurjuuteen kuolin ja nälkään.» Vihastuu Herra Jumala taivaan kynttilät sammuu »Sano kansas, niin kostan ma kuolosi sun!» »Ei, ei, hyvä, suuri on kansani mun, et sille saa sinä kostaa.
Taivaan nyt syliini suljen, enkä huoli vaikka koko maailma meitä vastaan olisi. Minä puolustan sinua, minä etsin oikean syyllisen vaikka maailman äärimmäisestä kolkasta, ja hänen pitää saaman ansaittu palkkansa, pitää monenkertaisesti saaman tuntea ne vaivat, jotka sinä syyttömänä olet saanut hänen tähtensä kärsiä. Minä poloinen, mitä olinkaan tehdä?
»Tule, Leena», hän sanoi, »nostetaan tuo poloinen edes vaatteille tuonne». Leena tarttui jalkoihin, Mari hartioihin ja niin he yhdessä häntä raahasivat perälle vaatekasaa kohden. Hanna väistyi kauemmaksi. »Tulkaa tasoittamaan noita vaatteita, Hanna neiti», rukoili Mari. Mutta Hanna seisoi jäykkänä muuria vasten, ei liikuttanut jäsentäkään.
Sentähen minä poloinen, Sentähen poloinen poika, Teräksestä kengät tietin, Varret vaskesta valatin, Jotta seison nlinkun seinä, Asun niinkun pystyaita; Sentähen minun poloisen, Sentähen poloisen poian, Rinta rautahan rakettu, Teräksehen tienaeltu, Jott' ei lyiy miestä löisi, Rautapalli paiskoaisi, Jott' ei nuoli nouattaisi, Terä tuima turmeleisi. Yks' on päivä miehen päätä.
"Ja minä mies poloinen en saata nähdä", lausui sokea. Näin valittelivat he toisilleen kurjuuttaan.
Enkä tieä mie poloinen, En tunne poloinen poika, Tällä inhalla iällä, Katovalla kannikalla, Nainko naisen nuoremmaisen, Eli vanhemman valitsen. Elköhön poloinen poika Puuttuvalla polvellansa, Naiko naista nuoremmaista, Naista kaunista katselko!
Ei pakoita tuntoani, Ei sano: rakasta tuota, Tuota ei vihata käske. Luonto suo sydämmen luonnon Oikeuttansa ajella. Täällä nyt rakastan teitä, Kotituulet, lehto, lähde. Rakastan kotiväkeä, Veikkoakin hurjapäätä. Kirriäkin. Kirri rukka! Elätkö? Oletko kuollut? Kuollutko poloinen Kirri! Olit niin hyvä ja häijy. Rakastitkohan minua? Minäkin ehkä sinua. Rakastinko? tietäisinkö!
Sanomalehti valahti maahan kädestäni. Vaimo parka, mies poloinen! Miks'eivät minua seuranneet? Myöhemmin sain kuulla, että opas metsässä, ei kaukana siitä, missä erkanimme, petti heidät. Upseeri ammuttiin. Silloin eräs heillä ollut palvelia juoksi metsähän; häntä heitettiin miekalla. Sen hän sieppasi käteensä ja juoksi edemmäs. Hän löysi isäntänsä ja emäntänsä kuolleina haudasta.