United States or Zimbabwe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Veri kiehui suonissani; mutta kun aukaisin oven Bolton'in kamariin, rauhoituin pian, sillä kuva, joka avautui eteeni oli läpensä tyyni ja rauhallinen. Bolton istui ja luki lamppunsa ääressä, kissa nukkui hänen polvellansa.
Istut siinä kuin pölkky, moitti Matti, näkyy, ett'et vielä ole oppinut markkina-iloa tuntemaan. Tämmöinen ilo ei mitään maksa. Eikö maksa? Poika juo rommia markkinoilla, lakki kallellansa, Tyttö on punaposkinen, joka istuu polvellansa. Eikö sellainen ilo mitään maksa, häh?
Uskollinen koira parka näytti luulevan itseänsä hänen naurunsa esineeksi loukkaus, jota koira ei koskaan voi kärsiä läheni empien ja sukelsi vaikeroitsevalla äänellä, ikäänkuin soimaten, kauniin kuononsa hänen kätensä alle, joka huolimatonna lepäsi hänen polvellansa.
Vaikka olikin valoisa, oli ovipieli kuitenkin hämärä, johon vieraat pysähtyivät. Jaakko istui takan ääressä ja kieputti pikku Maunoa polvellansa ja kaksi nuorinta lasta kieppuivat äitinsä ympärillä. "Oletpa sinä jo oikein raskas poika. Kohtahan sinä olet Mäkelän vaarin kokoinen", sanoi Jaakko pikku Maunolle ja kiikutti häntä kiivaasti polvillaan. "Isä, isä!
"Mikä sinun nimesi on?" kysyi vieras toiselta polvellansa olevalta lapselta. "Iikka, minä olen isän kaima." "Entäs sinun nimesi?" kysyi taas vieras toisella polvella istuvalta tyttöseltä. "Anni, äidin kaima." "Entäs tuon pojan nimi, joka lattialla seisoo?" kysyi taas vieras. "Minun nimeni on Kasperi", sanoi lattialla seisova poika ja katsoi vierasta silmiin.
Enkä tieä mie poloinen, En tunne poloinen poika, Tällä inhalla iällä, Katovalla kannikalla, Nainko naisen nuoremmaisen, Eli vanhemman valitsen. Elköhön poloinen poika Puuttuvalla polvellansa, Naiko naista nuoremmaista, Naista kaunista katselko!
Hänen aikansa oli kokonaan menevinään leikkiin Helgan ja Fannyn kanssa, jotka istuivat hänen polvellansa ja milloin tappelivat keskenänsä, milloin hyväilivät ylioppilasta niin tuntuvasti, että särkivät hänen lorgnettinsa ja raapivat hänen kasvoihinsa ja käsiinsä useita naarmuja. Kun illallispöytä oli valmis, läksivät vieraat ruokasaliin.
"No sittenhän sinä olet itse paha. Mutta nyt siivotaan huone vielä tämän päivän illalla, eikö niin, setä? Tämmöisessä siivottomuudessa tulee sinulle kovin ikävä surressasi, ja sitte minä tuon, tuon..." esitteli Helmi ja sanoi tuon viimeisen "tuonsa" hyvin liki kapteenin suuta, kiekkuen hänen polvellansa ja kallistaen päätään kapteenin puoleen.
Hän onnistui pian, ja lapsi makasi hänen polvellansa, välistä auaisten silmiänsä, vaan nukkui vihdoin hymyhuulin. Maria nousi ylös ja laski lapsen kätkyeen; hän seisoi hetkisen kumartuneena hänen ylitsensä; yhä tuutien ja laulaen suloista lauluansa; mutta kun hän koetti nousta ylös, hoipertui hän ja kaatui. Juhani juoksi häntä nostamaan; hän oli pyörtynyt ja makasi jäykkänä ja liikkumattonna.
Ainoa vieras, joka jotenkin useen kävi meitä katsomassa, oli enoni. Tavallisesti tuli hän kerran viikossa ja viipyi enemmän aikaa. Hän oli aina iloinen ja lystillinen. Minä istuin hänen polvellansa, ja kuultelin mielelläni niitä tarinoita, joita hän tiesi jutella viimeisestä kokouksesta. Ennenkuin hän lähti kotia, antoi hän tavallisesti minulle rahan ja joskus myös tolvan äidilleni.