United States or Lithuania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuntui siltä, kuin meidän Herramme oma ääni olisi sanonut minulle: 'sinä olet rasitettu, tule!" Minä en koskaan ymmärtänyt kaikkia näitä, niinkuin nyt. Minusta näytti, kuin olisin nähnyt evankeliumin omilla silmilläni nähnyt, että lunastus on täytetty, ja että atria nyt on hankittu. Minä en muistanut kysyä, kaduinko, uskoinko taikka rakastinko kylläksi.
Tuo eräs tai selvästi sanoen nainen oli löytänyt suorimman tien sisimpääni, missä suurin vaarani minua väijyykin... Hän oli tavattoman kaunis, paitsi sinua en ole nähnyt toista niin kaunista naista... Tuskin tiedän, rakastinko häntä koskaan, mutta hän hallitsi minua jonkunlaisella lumouksella, aivan niinkuin kevät-unelmat ja kesätunnelmat kahlehtivat ajatuksiamme ja tunteitamme.
Minä olen aina rakastanut koneita. Niin, niin, kyllä minä muistan. Mutta siellä kotona sinä rakastit myöskin kovasti maatöitä. Rakastinko todella? Ihmeellistä. Kuinkas muuten. Sinä istuit aina multakuorman päällä. Mamma vielä torui. Niin, me Johanneksen kanssahan taisimme olla maanviljelijöitä. Johannesta sanottiin pehtoriksi. Ja sinä Henrik vaan aina mietiskelit.
Ei pakoita tuntoani, Ei sano: rakasta tuota, Tuota ei vihata käske. Luonto suo sydämmen luonnon Oikeuttansa ajella. Täällä nyt rakastan teitä, Kotituulet, lehto, lähde. Rakastan kotiväkeä, Veikkoakin hurjapäätä. Kirriäkin. Kirri rukka! Elätkö? Oletko kuollut? Kuollutko poloinen Kirri! Olit niin hyvä ja häijy. Rakastitkohan minua? Minäkin ehkä sinua. Rakastinko? tietäisinkö!
Minusta tuntui välistä ja minusta tuntuu vieläkin että jos hän minuun katsahtaisi ankarasti noilla kirkkailla, eriskummallisen läpitunkevilla silmillään, niin lakkaisi sydämmeni vallan sykkimästä. Enkä kuitenkin ole selvillä rakastinko häntä. Niin, tuskinpa luulen sitä tehneeni. Kun hän oli poissa, hengitin niin vapaasti ja keveästi, mutta hänen henkensä olisin pelastanut omani kaupalla.
Hän aikoi antaa minulle jonkun viran hovissa." "Minä koetin sanoa jotain perheestäni ja halustani saada nähdä sitä. Hän suostui siihen kohta hymyillen ja sanoi, että saisin viipyä linnassa, niin kauan kuin mieleni teki; ja viimein kysyi hän, rakastinko minä soitantoa ja tahtoisinko kuulla sitä kappaletta, josta hän oli saanut palkinnon." "Minä sanoin tahtovani."
Minä en todella ollut tähän saakka voinut päättää, rakastinko Uriah'ta vai inhosinko häntä, ja olin vieläkin kovasti kahden vaiheilla, kun nyt seisoin ja katselin häntä kasvoihin kadulla. Mutta minä pidin sitä suorastaan loukkauksena, että minua luultiin ylpeäksi, ja sanoin, että vaan odotin kutsumusta.
Päivän Sana