Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. lokakuuta 2025
Ja hän rukoili niin hartaasti saada jäädä makaamaan, jos niin pahoin kävisi, kunnes taas voisi nousta". "Vai niin, vai rukoiliko hartaasti? No niin, hän osasi puhua puolestansa. Sanoiko muuten mitään?" "Hän puhui paljon siitä kuinka hänen oli ollut ennen ja nyt viime aikoina, mutta hän oli aivan tuskissaan, poloinen; sillä hän ei tietänyt mitenkä saisi työtä. Etkö voisi hänelle antaa vähän työtä?
Hyvä Jumala, silkka verihän niistä lähtee. Elä mies poloinen, hiero niitä enää. Voi, voi. Ei näistä ikinä kalua tule, näistä silmistä. TOPPO. Oho? Jokohan tottakin niin hullusti kävi. EUKKO. Sokeaksi tulee mies parka auttamatta. Sanokaa minua valehtelijaksi. HOMSANTUU. Sokeaksi? Tuleeko hän sokeaksi? Se ei ole totta.
Ei voitu kauniimpaa elävää nähdä, kuin tuota pikkuista, vaaleankeltaista kiiltävää, sinisellä silkkityynyllä makaavaa koiraa. Poloinen tukehtui viimein syödessänsä metsäkanan siipeä." Niin laverteli hän hymysuin.
Mies makasi suinpäin eräällä hautakummulla; hän ei ollut kuollut, eikä nukkunutkaan. "Poika poloinen! hän on juovuksissa, luullakseni," ajatteli hyvä pastori; ja koska hän enemmän sääli hairahdusta kuin surua, niin hän puhutteli luultua syntistä hyvin lempeällä äänellä koettaen nostaa häntä maasta ylös ja ystävällisillä sanoilla.
"Koskas höyhen pohjaan painuu, Poikani poloinen?" "Konsa päivä syänyöllä paistaa, Muorini kultainen." "Koskas päivä syänyöllä paistaa, Poikani poloinen?" "Konsa kuuhut kuumasti polttaa, Muorini kultainen." "Koskas kuuhut kuumasti polttaa, Poikani poloinen?" "Konsa tähet taivaalla tanssii, Muorini kultainen." "Koskas tähet taivaalla tanssii, Poikani poloinen?"
Kun se ei emo poloinen Saane lasta nukkumahan, Nukuta Jumala lasta, Makauta Maariainen; Saisin itseki levätä, Lapsen orja olla jouten. Uni jo ulkoa kysyvi, Unen poika porstuasta, Lausuvi lasin takoa, Alta ikkunan anovi: "Onkos lasta kätkyessä, Pientä peitetten sisässä?"
Tässä, tässä", lisäsi hän laskien kätensä sydämelleen, "tässä tunnen sen, toiveitteni tämänpäiväinen pettyminen on mato, se kalvaa jo sydäntäni eikä se lakkaa ennen, kuin saa hävityksen työn lopetetuksi. Vaimo raukka! Poloinen poika raukkani!"
Matala on mulla mahti, Lyhykkäinen onnen lykky; Muilla onni työn tekevi, Haltija rahan hakevi. Muill' on murkinat paremmat, Iltaruoat runsahammat, Leviämmät leipälaukut, Raviammat voirasiat. Muut on pyytäjät pyhemmät, Muut on miehet mieluisemmat, Käyvät kullassa kulaten, Hopiassa heilakoien, Ei niinkun minä poloinen, Nukkavierulla nutulla, Paikkalaialla lakilla, Karvavieru kauhtanalla.
Kuinka surkealta hän näyttikään, poloinen Rigolo, vartoessansa vastausta »orpanaltansa» Axelin prinssiltä, joka vallan äänetönnä peilin edessä järjesti kolmea hiussuortuvaansa. Vihdoinkin avasi hän suunsa vastaten: »Vai niin, vai luulette te, että sanomalehdet...»
Tuoahan hopeatuoppi, kultakannu kannetahan: ei veä vähäistäkänä, pikkuistakana piätä verta vanhan Väinämöisen, hurmetta jalon urohon. Ukko uunilta urahti, halliparta paukutteli: "Mi sinä lienet miehiäsi ja kuka urohiasi? Verta on seitsemän venettä, kantokorvoa kaheksan sun, poloinen, polvestasi lattialle laskettuna!
Päivän Sana
Muut Etsivät