Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. lokakuuta 2025
Poloinen ompelijatar ei voinut muuta kuin ihailla rikasta ja kaunista kauppiaan-rouvaa; kadehtia häntä, tai pyrkiä niin täydellisen olennon kaltaiseksi semmoista ei hän uneksinutkaan. Mrs Basset puolestaan oli sangen suosiollinen nuorta köyhää rouvaa kohtaan.
Tuuvitan tätä tytärtä, Tätä lasta liekuttelen; En tieä emo poloinen, Enkä kantaja katala, Tuikseniko tuuvittelen, Varoikseni vaapottelen, Vaiko tuuvin tuskikseni, Vaalin lasta vaivoikseni.
Hän oli oivallinen nuori mies ja paljon väkevämpi minua. Minä olin pahin meistä kahdesta. Minä ärsytin ja pilkkasin häntä. Minä olin suurin hullu, ja hullut ilvehtivät synnissä. Poloinen Tommi, onko hän käynyt täällä? Tai onko hän kipeä makaa kuin minäkin, kentiesi?"
Sep' on kukkui kuuta kolme lemmettömälle tytölle, meressä makoavalle. Kuka kukkui: "sulhon, sulhon!" Sep' on kukkui kuusi kuuta sulholle sulottomalle, ikävissä istuvalle. Kuka kukkui: "auvon, auvon!" Se kukkui ikänsä kaiken auvottomalle emolle, iän päivät itkevälle. Niin emo sanoiksi virkki kuunnellessansa käkeä: "Elköhön emo poloinen kauan kuunnelko käkeä!
Rouva Hägg kuivasi kyyneleitään. Minä palvelin ennen hänen kodissaan. Se on muuten ihmeellinen tarina. Minä tiedän, miten yksin tuo poika poloinen oli jo kodissaan. Isä oli sellainen, josta ei kukaan selvää saanut. Hän istui yksikseen ja ryypiskeli.
Sisällinen tuska oli sitä suurempi, eikö niin? ANNA LIISA. Se oli niin suuri, että sitä tuskin jaksoin kantaa. Omantunnon vaivat eivät antaneet minulle hetkeksikään lepoa. ROVASTI. Rohkeutta vaan, lapseni! Mikä oli synti, jonka teit? ANNA LIISA. Neljä vuotta sitten synnytin lapsen, metsässä tuolla, ja minä, poloinen, tapoin hänet. RISTOLAN EM
"Siinäpä minäi synnyin, Sekä synnyin, jotta kasvoin, Siinä Kiikasillan päässä Mie olen Kiikan Yrjön poika, Voi minä poloinen poika, Voi poika polonalainen! Makasin sisarueni, Ainoan emoni lapsen, Alla uutimen utuisen, Alla vaipan vaskikirjan. Missä nyt piiltä pillojani?
»Voi poloinen tyttöni, ne askelet eivät varmaankaan olleet kenenkään muun kuin sinun oman Tapanisi, joka kuoleman tuskassa etsiskeli sinua kaikkialta saaren metsistä», huudahdin minä.
Arvokkain ja ylhäisin noista suistuneista majesteeteista oli Westfalin kuningas, sokea, poloinen vanhus, joka tyttärensä, vaaleaverisen Antigonen kanssa eli maanpaossa ja vaikutti sangen liikuttavasti, mutta muuten ylläpiti asemansa mukaisen ulkonaisen loiston.
Neito kohta paikalla hyppää lähellä olevan kosken palavaan pyörteesen: Löysi turvan Tuonelassa, Armon aaltojen seassa. Kullervokin, samaten, vaikka maailman kovassa koulussa paatunut, puhkeaa julminta tuskaa ja omantunnon vaivaa ilmaiseviin parkumisiin: »Voi, poloinen, päiviäni, Voipa, kurja, kummiani! Voi isoni, voi emoni, Minnekä minua loitte, Kunne kannoitte katalan?
Päivän Sana
Muut Etsivät