Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. lokakuuta 2025
Hän pääsi ensimäiseksi syömästä ja sanoi: Kunpa olisi soittaja, niin tanssiksi pantaisiin ja paikalla. Siinä olisi vaihtelua ja valoa elämän pimeään yöhön. Sehän se sinun valosi on, poloinen henki, sanoi Auno hieman huokaisten, oikaisi selkänsä seinää vasten ja maahan luoduin silmin näkyi miettivän. Juhanikin nousi pöydästä ja äänettömänä alkoi riisua kenkiään nähtävästi laittautuakseen nukkumaan.
Moni kukoistavampi lapsi on hautaan mennyt tuossa ympärillä; hän vaan ei pääse pois, vaikka on huonoin kaikista. Elä edes itke, poloinen, menee viimeinenkin näkösi.» Rouvien kasvoissa ilmaantui sääli; toinen heistä taputti Hellua päähän ja otti taskustaan kuparirahan, jonka painoi hänen käteensä.
Vastakohtana tälle tulevan rakkauden toivolle on Ilmarisen suru kadonneesta rakkauden-onnesta: Sanoi seppo Ilmarinen: »En tieä poloinen poika, Miten olla, kuin eleä; Istun yön eli makoan,
Minä luulin näkeväni teidän silmissänne välistä katseen, jonka suhteen ei voi pettyä. Ja kuitenkin minä petyin. Silloin meni minulta kaikki. Mihinkä olisin minä voinut enää luottaa, kun itse totuus ei ollut totta! KERTTU: Olenko minä teille valehdellut? GRANSKOG: Ette, minä huomaan sen vasta nyt. Te olitte minulle ystävällinen niinkuin kaikille muillekin, ja minä poloinen luulin sen rakkaudeksi.
Tuon emo sanoiksi virkki: "Pahoin teit sinä poloinen, kun on ammuit Väinämöisen, kaotit kalevalaisen, Suvantolan suuren miehen, Kalevalan kaunihimman!" Seitsemäs runo Vaka vanha Väinämöinen uipi aavoja syviä; kulki kuusisna hakona, petäjäisnä pehkiönä kuusi päiveä kesäistä, kuusi yötä järkiähän, eessänsä vesi vetelä, takanansa taivas selvä. Uip' on vielä yötä kaksi, kaksi päiveä pisintä.
Yks' on ystävä minulla, Tämän ilman kannen alla, Yksi armas ainokainen, Koko kolmessa kylässä, Seki kurja mustakulma, Poloinen pahannäköinen, Raukka rauankarvallinen; Muret on mustaksi vetänyt Huoli muita hoikemmaksi, Ikävä iättömäksi, Tauti talven maanneheksi.
Suurelliset suurten luona, Lapsi vanhan vaalijaksi! Hah, ha ha! poloinen Kirri! Olisit sukua suurta! Joukolata autellessa Heimosi sodissa sortui. Aino ei sinusta huoli. Taina möikin tyttärensä Hyvästi, hyväsukuiset! Poistuu vasemmalle. TAINA. Rutjan koskehen, rutale, Kiroinesi, kiukkuinesi!
Kadulle tultua sai hän ilon ja helpoituksen purkauksen ja tarttui ajutanttiansa käsivarteen, sytytettyänsä sitä ennen uuden sikaarin hotellin pylväikössä: »On sangen hauskaa, näettekös», virkkoi hän, »kävellä näin kahden väkijoukossa ja liikkua samanarvoisena kuin muutkin, puhua mitä tahtoo, tehdä mitä liikkeitä haluttaa ja kääntää päänsä katsomaan kauniin, ohimenevän tytön jälkeen ilman että Europa siitä välittää... Se on maanpaon hyvitys... Ollessani täällä kahdeksan vuotta sitten näin Pariisin ainoastaan Tuileriesin akkunoista ja hovivaunuista... Mutta tällä kertaa tahdon nähdä kaikki ... ja käydä kaikkialla... Sapristi! nyt vasta huomaan, että ... kävelytän ja kävelytän sinua, Herbert, joka olet ontuvainen poloinen!... Odotas, niin kutsumme ajurin.»
Kolmenhan tunnin päästä Julia herää. Mua kovin manaa, kun ei Romeon tiedoks Tää kaikki ole tullut. Kerran vielä Kirjoitan hälle. Julian tänne kätken, Siks kunnes Romeo saapuu. Poloinen! Elävä ruumis mailla kuolleitten! Kolmas kohtaus. Kirkkotarha; ja siinä Capuletin sukuhauta. PARIS. Tuo soihtu tänne, poika; mene syrjään; Ei, sammuta se, näkyä en tahdo.
Latun emäntä ymmärsi täydellisesti hänen ajatuksensa ja sanoi lohduttaen: »Yksi murhe on suotu yhdelle, toinen toiselle.» »Niin kai, niin kai. No hyvästi.» »Hyvästi, hyvästi. Sepä oli, kun ei sattunut nyt olemaan. Lauantainahan ukko saisi sieltä työpaikastaan, vaan on siihen vielä aikaa», sanoi Latun emäntä säälin äänellä ja lopuksi: »Mistähän te poloinen sen nyt saatte.»
Päivän Sana
Muut Etsivät