Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Paha lienenki poloinen, Pahemmaksi pantanehe; Tuhma lienenki poloinen, Tuhmemmaksi turmellahan; Kehno lienenki poloinen, Kehnommaksi kellätähän. Eipä se paha olisi, Kun kylän paras panisi, Kylän kukka kuikuttaisi, Kylän sankari sanoisi.
NATHAN. Siitä, että nyt me tytön sukujuuren tiedämme. Ja tiedämme, hän kenen käsiin voidaan pois antaa, varmaan talteen. RISTIRITARI. Piru siitä voi häntä kiittää vanhaa apulaistaan! NATHAN. Niin, niistä käsistä nyt saattekin siis Rechaa anoa, eik' enää multa. RISTIRITARI. Poloinen Recha! Mitä kaikkea sa saatkaan kokea! Mi onni muille ois orvoille, on onnettomuus sulle! Voi Nathan, Nathan!
»Koskas korppi valkenevi, Poikani poloinen?» »Konsa hanhi mustenevi, Emoni kultainen». »Koskas hanhi mustenevi, Poikani poloinen?» »Konsa kivi veen päällä pyörii, Emoni kultainen». »Koskas kivi veen päällä pyörii, Poikani poloinen?» »Konsa höyhen pohjaan painuu, Emoni kultainen». »Koskas höyhen pohjaan painuu, Poikani poloinen?» »Konsa päivä syön-yöllä paistaa, Emoni kultainen».
KALLEN-LEENA. Olen varmasti vakuutettu siitä ett'ei Taavi Perttiä aikonut tappaa, vaikka poloinen tuosta iskusta heitti henkensä, kun puukko pahaksi onneksi puhkasi rinnan lähellä sydäntä... Onnettomuuden edestä, kun se tulee, ei pääse kukaan. EM
Nyyhkyttäen kiihkeästi kuten italialainen ainakin ravisteli Boscovitsh päätänsä, jolle lehmusten kukkien välistä lankesi omituinen valaistus. Mies poloinen oli jo jonkun aikaa ollut vallan suunniltansa.
Señora oli lähtövalmiina jo ennen häntä ja ilmoitti tulevansa saattamaan häntä rautatielle, teko, joka muka todisti, että kuninkaan kunnia oli hänelle suuriarvoisempi kuin oma onni... Mies poloinen!
Siihen surmansa sukesi, kuolemansa kohtaeli; löyti turvan Tuonelassa, armon aaltojen seassa. Kullervo, Kalervon poika, pyyhältihe korjastansa, alkoi itkeä isosti, valitella vaikeasti: "Voi poloinen, päiviäni, voipa, kurja, kummiani, kun pi'in sisarueni, turmelin emoni tuoman! Voi isoni, voi emoni, voi on valtavanhempani! Minnekä minua loitte, kunne kannoitte katalan?
Kiilteli vähän kyynärpäiden kohdalta ja tarjosi siellä täällä nähtäväksi poimuja, joita vuodet olivat siihen kasvattaneet. Se poloinen oli nähtävästi saanut viime kesänä jokapäiväisen takin viran palvellessaan rakastunutta herraansa. Olli naurahti itseksensä, otti takin tuolin karmilta ja katseli sen kaulusta.
Mies poloinen, joka oli pitänyt pöytäkirjaa, ryömi sillävälin vikisten ja voivottaen pöydän alle piiloon. Boleslavin povessa huusi ääni: »Kuinka? Tämän ukonko sallit itseäsi suojella. Eikö sinussa ole miestä itseäsi puolustamaan?» Hänen mielessään leimahti huima päätös. Kohtalo oli määrännyt tämän ratkaisevaksi hetkeksi ja olisi raukkamaista päästää se käsistään.
Minne poloinen pakenet Kaikkivaltiaan kädestä? Eipä turvaa tuonta vasten, Sinaissa suojelusta Vastoin la'in vaatimusta, La'in kanteita kovia. Istui Herra istuimelle, Kiivas Kunnian Kuningas Lakiansa latomahan, Sulki lavean lakinsa Käskysanaan kymmenehen. Puhui selkeät sanansa, Lujat juuri lupaukset, Hedelmät hyville töille; Kovan koston uhkaukset Peloksi pahoille töille.
Päivän Sana
Muut Etsivät