Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. lokakuuta 2025
Ja hän on saanut yli vuoden päivät viettää vieläkin täydellisempää paastoelämää kuin minä: ei edes teetä, sokeria eikä tupakkaa. Poloinen santarmimielivallan uhri! Mutta kopistamme voi "sähköttää" vielä sekä ylös- että alaspäin. Toverini onkin jo asettanut jakkaransa lämpöjohtotorven juurelle. Sekä ylhäältä että alhaalta käsin vastataan heti hänen naputukseensa.
Meni hän tupahan tuosta eipä tunneta tuvassa: "Mistä vieras veen takoa, kusta kulkijain kotoisin?" "Etkö tunne poikoasi, tunne et lastasi omoa, jonka Untamon urohot veivät kanssansa kotihin ison vaaksan varrellisna, emon värttinän pituisna?" Emo ennätti sanoa, vaimo vanha lausuella: "Ohoh poikani poloinen, ohoh kurja kullansolki!
Niin, murhe Lillan surmas, eikä koskaan hän mulle anteeks suonut, että matkaan niin yksin hänet laskin. Niin hän katos! SITTAH. Poloinen veli! SALADIN. Vaan pois valitus! Me kaikki kerran katoammehan. Ja kuka ties ? Ei surma yksin suista ain' nuorukaista hänen luontoistaan päämäärästään. Myös muit' on vainoojia; ja usein vahvin sortuu niinkuin heikoin. Mut olkoon miten on!
Mut oli kuin hiihtäjän syömehen ois syttynyt oudot mielet ja oli kuin ilmassa kaartuneet ois korkeat pihtipielet ja ikkunat isot, valoisat kah, Metsolan linnat jo kangastavat! Kas, tuossahan Tapio harmaapää jo seisovi portahilla: »Ohoh, mun poikani poloinen, olit jäädä jo suuhun illan. Käy tupahan, niin katsotaan, mitä talossa on sekä tarjotaan!» Ja.
"Tuo poloinen poika tarvitsee epäilemättä suurimman huolenpidon, ennenkuin voidaan ajatella parantumista, kuitenkin olen aivan varma, että omaisiensa puolelta kaikki on tapahtuva." Vanhan Refin, Nadlerin ja Ruppertin välillä nousi kilvoitus pelastetun Anteron huolenpidon suhteen, jota jokainen tahtoi.
Se on omituista, että meitä miellyttää näyttämöllä tahi kirjassa esitellyt intohimot, jotka eivät milloinkaan ole meitä itseä kiihoittaneet. Jos Kenelm olisi laskenut leikkiä, tahi ruvennut väittämään taikka saarnannut, niin Tom kohta olisi vai'ennut, mutta Kenelm ei puhunut mitään; ainoastaan väliin, kun hän nojasi käsivartensa väkevän miehen olkapäähän, hän mutisi: "mies poloinen!"
Lausui ukko uunin päältä, mieronkierto kiukahalta: "Ellös vainen, sulho rukka, nouatelko naisen mieltä, naisen mieltä, kiurun kieltä, kuin minä, poloinen poika! Lihat ostin, leivät ostin, voit ostin, oluet ostin, kalat ostin kaikenlaiset, särpimet monensukuiset, oluet omilta mailta, vehnät mailta vierahilta. "En sillä hyveä saanut enkä siistiä tavannut.
KORTESUO. Millä se sitten paranee? Jos tiedät, niin sano. RIIKKA. Vaiti nyt! Täällä tulee Johannes. Mitäs tänne kuuluu? RIIKKA. Huonoa vaan, mitäs muuta. JOHANNES. Hän näkyi istuvan rannalla. Ei älynnyt minua, vaikka kuljin siitä ohitse. RIIKKA. Eihän se, poloinen, näe eikä kuule enää mitään. KORTESUO. Kuinkas nyt teemme, Johannes? Sinä, tietystikin, tahdot purkaa Anna Liisan kanssa?
Hän saapuvi, hämärän impeni mun, luo sen, joka vaipui varhain, hän tarttuvi kätehen tarmottoman, hänet ohjaten ohitse harhain. Hän hymyilee ja hän lymyilee ja hän kuusikon lehviltä kuiskailee: »Mitä mietit sa poikanen poloinen, kun korpehen yöpyä aiot? Ei vastahan Pohjolan pakkasta teho laulajan tieot, ei taiot. Mut tulkosi näin minun jäljissäin, niin menemme Metsolan linnoja päin.
Ylimmilleen nousee ristiriita, kun hän näkee, ettei vanha Väinämöinenkään häntä ymmärrä. Ja kun hän samalla oivaltaa oman sielunsa salaisuuden rakkautensa Väinämöiseen, käy hänen kohtalonsa traagilliseksi. »Parempi olisi, etten olisi syntynyt ollenkaan». Sielunsa kaiken voiman hän nyt kohdistaa siihen, ettei kukaan saisi aavistaa, mitä hän poloinen on tuntenut ja ajatellut.
Päivän Sana
Muut Etsivät