United States or Micronesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
On hetkiä jolloin huolet elämän vaikenee; Helteessä päivän askeleet ihmisten hiljenee. Ma pysähdyn kussa hopeapuronen liristen Illoilla nukkumahan tuudittaa leivosen. Mun sielun' kuiskaa: Katsopas kuinka puronen Edelleen kulkeepi, vaikk' kaita tie on merellen; Mun kulettavani tie on avara, Vaan liian ahdas tyydyttääkseen minua.
Kaikki tunkevat katsomaan aurinkoa. VIROKANNAS: Kiitos ilmojen jumala, jotta sallit mun poloisen nähdä näillä silmilläni nousevan Kalevan päivän. Tehty on nyt työ eloni. Nyt käyn rauhassa kotihin nukkumahan nurmen unta toivossa ilon ikuisen. Olen nähnyt Herran aamun. LEMMINK
Kun se ei emo poloinen Saane lasta nukkumahan, Nukuta Jumala lasta, Makauta Maariainen; Saisin itseki levätä, Lapsen orja olla jouten. Uni jo ulkoa kysyvi, Unen poika porstuasta, Lausuvi lasin takoa, Alta ikkunan anovi: "Onkos lasta kätkyessä, Pientä peitetten sisässä?"
Laulan lasta nukkumahan, Uuvutan unen rekehen; Käy unonen kätkemähän, Poik' unosen ottamahan, Kultaisehen korjahasi, Hopiaisehen rekehen!
Ja kotihini, ah, kun ma naikon vein, Satehessa ja tuulessa, hei, Niin silloinpa viinasta takaperot tein, Sillä sadetta sit' ompi joka päivä. Ja kun unen helmahan vaivuin näin, Satehessa ja tuulessa, hei, Niin siihen sikopäissäni nukkumahan jäin, Sillä sadetta sit' ompi joka päivä.
Usein utuinen äiti, Lapsen kantaja katala, Rinnan suuhun rientelevi, Nännin suuhun survoavi; Ei taia tajua panna, Eikä miehuutta lisätä Mielt' ei panna puntarilla, Kaata ei kauhalla älyä. Laulan lasta nukkumahan. Tuuti lasta, tuuti pientä, Tuuti lasta nukkumahan!
Kirkon katsoja kavala, Kirkon vahti varsin viisas, Tuopa vasten vastaeli, Sanoin laati, noin saneli: "Sitä soivat kirkon kellot, Parkuvat papin pasunat, Ken viimein kävi vihillä, Pariskunsin pappilassa, Kohta tänne kaivatahan, Alla nurmen nukkumahan." Antero ylinen ylkä, Ylimmäisen miehen poika, Puri huulta, väänsi päätä, Läksi eelle kulkemahan.
Vähitellen tuosta vaihtuu vuodet pitkät puuttehen, öisen usvan lailla haihtuu, päivä koittaa jällehen. Taivas avaa akkunansa, hedelmänsä jakaa maa; äiti saapi lapsiansa puutteetoinna kasvattaa. Varttuneina maailmalle töllin lapset kulkevat, nukkumahan nurmen alle toiset taasen muuttavat. Suojanaan on eri teillä elämän ja kuoleman äidin rukous ollut heillä, kallis sana Jumalan.
Hällepä vastasi näin uros askelnopsa Akhilleus: "Myös tämä täyttyvä on, jalo vanhus, tahtosi jälkeen; taistelo tauotkoon siks aikaa, minkä sä pyysit." Virkki ja vierastaan kädest' otti hän, oikean ranteen kalvoimest', ett' ei ois lainkaan pelkoa hällä. Noinpa he nukkumahan etusuojaan lähtivät sitten, kansain pää Priamos sekä airut, mielevät vanhat.
Astuimme askel askeleelta, hiljaa, vait katsoen ja kuullen sairahia, jotk' eivät jaksanehet jaloin seista. Nojaavan kaks näin toisihinsa, niinkuin patoja kylitysten lämmitetään, ruvessa ruumis kaikki kummallakin. Ja viel' en nähnyt tallirengin sukaa niin nopsaan käyttävän, kun herra vartoo, tai sen, mi tahtoo päästä nukkumahan.