Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025


Puolipäivän aikana kävimme istumaan yhteen metsänaukkoon evästämme syömään. Vähäinen tyven puro, josta me joimme, juoksi liristen vieressämme, ja tummien, juhlallisten honkien ylimmäisistä oksista hennot kelkät värähtelivät, ikäänkuin ilosta, hiljaisessa tuulessa. Levätessämme juttelimme tarinoita toisillemme.

Minä minä, Kenelm Chillingly, olisin siis siis ." Tässä tuli, juuri tämän kerskaavaisen monologin kestäessä, tuo hyvin tunnettu joki äkkiä kohisten esiin, kimeltäen ja liristen talvisen kuun valossa. Kenelm Chillingly pysähtyi, peitti kasvonsa käsillään ja purskahti suureen itkuun.

Kun Ilse vei kirjeeni postiin, saatoin häntä sillalle asti. Kauniin rautakaaren alla virtaili kirkas vesi liristen niin hiljaa ja suloisesti kuin Dierkhofin takana oleva tuttu joki. Minä hiivin pensastoon siellä oli leppä- ja pajupensaita ja toisella puolella näkyi valkoisia koivutyviä.

On hetkiä jolloin huolet elämän vaikenee; Helteessä päivän askeleet ihmisten hiljenee. Ma pysähdyn kussa hopeapuronen liristen Illoilla nukkumahan tuudittaa leivosen. Mun sielun' kuiskaa: Katsopas kuinka puronen Edelleen kulkeepi, vaikk' kaita tie on merellen; Mun kulettavani tie on avara, Vaan liian ahdas tyydyttääkseen minua.

Holvin alta liristen esiin vesi ensin juoksi marmori-altaaseen, joka tosin oli hyvin kulunut, vaan kuitenkin miellytti silmää, koska se todisti, että paikkaa vanhastaan oli pidetty levähyspaikkana, että ihmiskäsi oli siinä käynyt ja jossakin määrin pitänyt ihmisten mukavuudesta huolta.

Nyt oli niin pitkälle tultu, ett'ei hän tietänyt muuta kuin nuotin, mutta oppimattomilla kyläläisillä oli sanat ja sisällys. Siinä laulettiin paljo enimmäkseen surullisia lauluja, vaikka laulajat olivat iloiset ja hyvällä mielellä. Niinkuin joki heidän allansa juoksi eteenpäin hiljaa liristen peltojen välitse, niin näkyi heidän laulujensakin virta olevan loppumaton.

Tämän miellyttävän paikan tyyneys ja vilpeys houkutteli häntä lepäämään tässä; hän otti matkalaukustansa kuivan leivän, jolla hän oli itsensä varustanut, pisti sen kirkkaasen veteen, joka liristen juoksi piikivien yli, ja nautti aterian sellaisen, jota vastaan epikureilainen vaihettaisi herkulliset pitonsa saadaksensa nuoruuden ruokahalua.

"Oja, joka tästä lähteestä saa alkunsa, kulkee hiljaa liristen laajan laakson läpi", selitti taideniekka, "järven halki juoksee se, puroja ja jokia yhtyy siihen, kunnes se vihdoin on suureksi virraksi kasvanut. Kirjoitus merkitsee, että meidän tulee ahkerasti ja väsymättä tehdä työtä, jos tahdomme rikkaiksi tulla." "Minä käsitän toisin kirjoituksen merkityksen", sanoi vanhus.

Päivän Sana

oleskeluaikaa

Muut Etsivät