United States or Iran ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mut virka, poikanen poloinen, ken olet ja mistä sa tulet?» »Laulaja olen ma laadultain» tuulet niin lauhasti tuoksuu »tulen tähtösestä ma pienestä, min nimi on Maa». »Mihin kuolit sä?» »Kurjuuteen kuolin ja nälkään.» Vihastuu Herra Jumala taivaan kynttilät sammuu »Sano kansas, niin kostan ma kuolosi sun!» »Ei, ei, hyvä, suuri on kansani mun, et sille saa sinä kostaa.
Käy, katso, Roomas nää, mi yksin itkee nyt leskenä ja yötä päivää huutaa: 'Mun keisarini, miks et luonain ole? Käy, katso kansaas, sovussansa sorjaa! Ja jos ei liikkeelle sua sääli saane, sa tule mainettasi häpeämään! Lupa jos kysyä on mulla, Luoja, mi edestämme ristinpuulla kuolit, pois ootko kääntänyt vanhurskaat silmäs?
ARMI. Sukunsa kamala aave! KALERVO. Kadotitko voitoltasi Onnentähkän, poika hurja? KULLERVO. Kadotin sukuni onnen: Se oli emoni tyttö, Jonka turmelin, tuhosin! Multa kahdesti katosit, Tyttäreni, Kuolit armas kaksin kerroin. KALERVO. Täm' on kuullakin kamala. ARMI. Kenties vielä sun kätesi Surmasi suloisen lapsen. KALERVO. Olisit, kurja, itse kuollut! Haudattu vesihakona.
Niin kuin Titinius urhokkaasti kuolit, Ja Caton poikana sua kunnioitaan. 1 SOTAMIES. Nyt antau, taikka kuole! LUCILIUS. Kuollakseni Vaan antaun. Tuon saat, jos mun tapat oiti. 1 SOTAMIES. Sit' ei saa tehdä. Mik' oiva vanki! 2 SOTAMIES. Syrjään! Tiedon saakoon Antonius, että vangittu on Brutus. 1 SOTAMIES. Sen hälle sanon. Tuoss' on päällikkömme. ANTONIUS. Miss' on hän?
"Vaan sun pitää selvittää rippikoulu, ennenkun tulet taloon; osaat kait sinä lukea, opetti kait äitivainaasi, joka oli niin hyvä lukia, sinunkin lukemaan?" "Osaan minä lukea; äitivainaja, voi, voi kun kuolit", huudahti Risto, suuret kyyneleet silmissä; "rippikoulusta tuumaan isän kanssa". Risto sai nyt pestirahat ja lähti pötkimään isänsä mökille.
Käy, katso, Roomas nää, mi yksin itkee nyt leskenä ja yötä päivää huutaa: 'Mun keisarini, miks et luonain ole? Käy, katso kansaas, sovussansa sorjaa! Ja jos ei liikkeelle sua sääli saane, sa tule mainettasi häpeämään! Lupa jos kysyä on mulla, Luoja, mi edestämme ristinpuulla kuolit, pois ootko kääntänyt vanhurskaat silmäs?
Olisit ehkä sittenkin pelastunut, jos olisit malttanut mielesi, noudattanut neuvoani ja pysytellyt maaperässä. Mutta sinne sinun pääsemän piti »yläilmoihin». Kupu tyhjänä, keveissä kesävaatteissasi siellä päivät päästään pyristelit. Kävi niinkuin ennustin: vilustuit, sairastuit ja kuolit. Ei yksi kiuru kesää tee, ei tee kaksikaan kiurua, kiuru yleensä ei tee kesää.
Mut väliin katseen moittivan Hän heittää, ulos mennen: "En tuota sinust' uskonut Ois eläessäin ennen". Oi veikko, nuorna kuolit jo; Et elämää sä tunne: Sen virta miestä kuljettaa, Ei tietää voi hän, kunne. Hän tuli luoksein äskettäin; Mun mielen' murhe täytti. Hän sijan sai ja istahti Ja vartovalta näytti.
Näin luulen minä Suur-isoäidin käsittäneen tämän asian, ja ne katkerat ajatukset, joita hän hautoi ja ylläpiti syvimmällä sisimmässään, löysivät vastakaijun niissä ajatuksissa, jotka lausutaan seuraavassa, käsikirjoituksena Hästeskon ystäville jaetussa runoelmassa: »Niin Hästesko. Sä kuolit nyt! Mutt' sankarien joukkoon tuonelassa liityt, sä tuloksetta joskin Svean rauhaa etsit.
Hän taittoi sen kahteen erisuureen osaan ja kiinnitti sitkeällä kuusenhavulla pienemmän osan siten isompaan, että syntyi risti, ja sanoi sitten: »Oi, jumalallinen Vapahtajani, joka rakkaudesta minuun ja kaikkiin ihmisiin kuolit ristillä! Tahdon aina pitää tätä merkkiä silmäini edessä. Muistuttakoon se minulle aina rakkauttasi. Sinun kanssasi tahdon alkaa erakkoelämäni tässä korvessa.