United States or Turkmenistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kuolevaisetkin voivat joskus singahduttaa koston salaman." Hän juoksi akkunan äärestä huone tuli äkkiä pimeäksi. "Kuningatar hallitsijatar missä olet mihin katosit", huusi Aspa. Hän hapuili pitkin seiniä. Mutta huone oli tyhjä ja Aspa huuteli turhaan emäntäänsä. Kadulla hurskas kulkue aaltoili pyhän Apollinariksen basilikaan päin.
EEVA. Ja minä tuulta ennustaessani katselin taivaalle. Mutta toisakseen nuorempana: Hyvää huomenta, setä. JUNKKA. Hyvää huomenta, lapseni. Kuule, minne sinä eilen katosit? EEVA. Minulla oli kiire kotia, sillä aioin matkustaa maalle. Mutta muuan pojanviikari päästi kyytihevosen karkuun meidän portiltamme. Kyllä minä sen hänelle kostan. JUNKKA. Jos sattuu syyttömään?
Pitää sen laivassa ja kirkkorannassa ja kirkonmäelläkin ... on se hänen päässään yhtä hyvä kuin kenenkä muunkin. Ja hänen kasvoistaan loistaa niin suurta onnea ja tyytyväisyyttä ja kiitollisuutta kaikista Luojan vähistä lahjoista, jotka ovat hänen osakseen tulleet, että on minunkin oikein hyvä ollakseni... Rakkauteni, minne katosit ystäväni, minne minusta eksyit?
»Sinä, Esteri, teit väärin minua kohtaan, jättäessäsi minut», sanoi Levon. »Kuka se jätti? Minäkö vai sinä?» sanoi Esteri. »Sinä aloit puhua velvollisuudestasi mennä naimisiin minun kanssani.» »Sinä katosit, ei kukaan tiennyt mihin», sanoi Levon.
Vasemmalla ja oikealla puolellani, edessä ja takanani, lepäävät väsyneet toverini ikuisessa unessansa, ja ainoastaan minä olen ylösnoussut, sinulle ilmoittamaan, ettei ihmisen pidä olla ylpeän ja että Jumala pitää huolen siitä, etteivät puut taivaassa kasva. Ja tämän sanottuasi sinä katosit, minä katselin noita monia ristejä, ja heti senjälkeen heräsin.
Hiljaa nyyhkyttäen vaipui vaimo istualleen puun juureen, jolloin Karin äiti halasi haapaa ja itki ja näin valitti: Voi toivottuni, tyttäreni, voi lapseni laatuiseni, sydänkäpyni, katsottuni, turpehen alainen ainoiseni toivoin liekun liikuttajaksi, kehtosien keinuttajaksi, iloksi öitteni yksinäisten sinne katosit kaunoiseni, kainoseni, suistuit surujen suurihin suvantoihin, et tule takaisin ilmoisna ikänä ilmoille näille ihaloille, kovin kurjille kujille, et pihoillemme pahaisille, armas Annikki omani...
ARMI. Sukunsa kamala aave! KALERVO. Kadotitko voitoltasi Onnentähkän, poika hurja? KULLERVO. Kadotin sukuni onnen: Se oli emoni tyttö, Jonka turmelin, tuhosin! Multa kahdesti katosit, Tyttäreni, Kuolit armas kaksin kerroin. KALERVO. Täm' on kuullakin kamala. ARMI. Kenties vielä sun kätesi Surmasi suloisen lapsen. KALERVO. Olisit, kurja, itse kuollut! Haudattu vesihakona.
Ja vaikka sinä yhtäkkiä katosit enkä tiennyt minne, etkä tullut enää minua vastaan, vaikka odotin ja vaikka olin menehtyä turhan odotuksen ikävään enkä tiennyt edes, kuka olit, niin sinä et koskaan kokonaan häipynyt mielestäni.
Läksit kouluhuu kotoa. Etpä yöksi lähtenynnä, Etkä yöksi, et kaheksi; Läksit kaikeksi iäksi, Kuuksi päiväksi katosit. Läksit kouluhun kotoa, Piinahan ison pihoilta; Kova on koulu käyäksesi, Piina pitkä ollaksesi, Ikävä eleäksesi. Siell' on ohjat ostettuna, Valmistettu vankirauat, Ei ketänä muita vasten, Vasten vaivaista sinua, Ja kohti kovaosaista.
Sinä vihasit isää, sinä vihasit minua, mutta sinä rakastit Amandaa... Minä tiesin sen, enkä sitä pannut kummaksi, sillä häntäpä kaikki rakastivat. Sinä koetit houkutella Amandaa minulta, ja kun ei se onnistunut, katosit sinä taasen. Ja taasen kului vuosia. Isä kuoli, Amanda seurasi häntä pian hautaan. Minä luulin olevani pienen Kaarlen kanssa ainoa suvustani, kun sinä taasen ilmestyit.