United States or Israel ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lapset juoksivat iloisina tiehensä ja Dorotea otti hyllyltä virsikirjansa, jonka hän oli saanut pastorilta rippikoulusta päästyään. Silloin lahjoitti Swartin emäntä hänelle kakun, jonka hän itse toi lukkarin taloon. Ystävällisesti oli hän katsellut Doroteaa ja sanonut hänelle: "Sellaisesta rippikoululapsesta minä pidän; minä pidän sinusta, Dorotea, enemmän kuin kaikista muista".
"Vaan sun pitää selvittää rippikoulu, ennenkun tulet taloon; osaat kait sinä lukea, opetti kait äitivainaasi, joka oli niin hyvä lukia, sinunkin lukemaan?" "Osaan minä lukea; äitivainaja, voi, voi kun kuolit", huudahti Risto, suuret kyyneleet silmissä; "rippikoulusta tuumaan isän kanssa". Risto sai nyt pestirahat ja lähti pötkimään isänsä mökille.
"Tahdon täydellä todella". Liisa pyhkäsi kyyneleet silmistään ja puhui iloisena: "Unelmani ovat siis toteentuneet. Sinua olen minä ajatellut aina rippikoulusta saakka". "Voi, sinua veitikasta!" "Niin, toru minua siitä! Mutta enhän ole ajatuksiani ennen ilmoittanut, kuin nyt". "En toru, en.
Ne kaksi olivat nyt etevimmät, sen myönsi itse kirkkoherrakin, koskapa hän muistoksi rippikoulusta antoi heille kumpaisellekin kirjan, jonkamoista kunnianosoitusta ei niillä tienoin tiedetty ennen kellekään tulleen osaksi. Kirkkoherran viisaan päätöksen mukaan annettiin Miinalle "Viinamyrkystä, surullinen tarina" ja Villelle "Kultala".
Ka jopa tää nyt on ikäkin! Neljäs vuosi jo on rippikoulusta lähtien... Vanhemmalle ijälle jos jää, niin ei sitä ole sitte enää niin helppo saadakaan! Ka onpa se niinkin! Niin jos sinä sitte milloin joutaisit puhemieheksi, niin käytäisi häntä kysäsemässä! Aikanaan, aikanaan se on akka otettava! Vai mitä sinä, Junnus, arvelet? Niin siitä sinun akan otostako?
Leikkikää nyt vaan, minä menen kirkkoon.» Lapset juoksivat iloisina ulos ja Dorotea otti hyllyltä virsikirjansa, jonka hän oli saanut pastorilta rippikoulusta päästessään. Silloin oli Swartin emäntä lahjoittanut hänelle kakun, jonka hän itse toi lukkarin taloon.
Nyt oli rovasti päättänyt Salomo Kejoselle kostaa siten, ettei päästä poikaa rippikoulusta. Olipa hankkinut tietoonsa nekin toiset pojat, jotka olivat Salomon pojan kanssa siellä tiellä ja siinä pirttitappelussa. Niille päätti tehdä samoin, jos ei pojat ja poikain vanhemmat tule pyytämään häneltä anteeksi. Niin jäivät pojat vielä tulevana kesänäkin pääsemättä rippikoulusta.
Silloin vanha Maija läheni vuodetta hiljaa kuiskaten: »Hyvä rouva, rauhoittukaa toki, kyllä se vielä paranee, ei saa surra ennen aikaa! Tulisi rouva nyt ottamaan vähän kah » »Pois!» Eevi kääntyi häneen selin, eikä Maija enää uskaltanut lähestyäkään. Sillävälin oli Heikki levottomana kiirehtinyt kotiin rippikoulusta ja astui huoneeseen. »Miten on Viljon?»
»Kaunis hänestä vaan tulee, se on varma, kaunis kuin kukkanen», sanoi Eevi kumartuen kätkyen puoleen karkoittaakseen kärpäset pienoisensa kasvoilta. »Mutta», jatkoi hän sitte, »mene nyt, Maija, kahvia keittämään, että on kaikki valmiina, kun pastori tulee rippikoulusta.» Kupit olivat pöydällä ja Maija oli juuri kahvipannunkin viereen asettanut, kun Heikin askeleet kuuluivat etehisestä.
Eikä kauan kestänyt, ennenkuin Hetvin nähtiin kahden veneessä istuvan ihmisen kanssa tulevan rantaan. Nähtiin talosta sinne työmiesten luokse lähtevän sen paksun ja muutenkin vankan olennon kävelemään ja silmänräpäykseksi seisahdettiin sitä katsomaan ja tunnustelemaan. Mutta Martta, joka oli tullut kaksi viikkoa sitten rippikoulusta, tunsi tulijan rovastiksi.