United States or Namibia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ovi oli kiini, mutta kaksi nuorta Sennoraa istui akkunassa. Minä lähenin ja anoin almua: Perdon usted por Dios, hermano! ja akkuna suljettiin. Minä hoippuroitsin ulos kartanosta, mutta nälkä voitti minut ja epätoivo valtasi sydämeni. Luulin jo viimeisen hetkeni tulleeksi, panin portin viereen makaamaan ja peitin pääni, kuollakseni.
Sydämmeni oli niin kipeä, ett'en woinut sitä surkeutta nähdä, mihin he oliwat joutuneet, waan syöksyin ulos maailmaan siinä wakaassa toiwossa, että woisin työlläni wielä jotakin takaisin woittaa. Tätä aatettani en uskaltanut kenellekään ilmoittaa, sillä tiesin saawani siitä kuulla pilkkaa ihmisiltä. Kauas wieraaseen maahan menin minä. Siellä tein työtä kuollakseni, säästin ja surin.
Niin kuin Titinius urhokkaasti kuolit, Ja Caton poikana sua kunnioitaan. 1 SOTAMIES. Nyt antau, taikka kuole! LUCILIUS. Kuollakseni Vaan antaun. Tuon saat, jos mun tapat oiti. 1 SOTAMIES. Sit' ei saa tehdä. Mik' oiva vanki! 2 SOTAMIES. Syrjään! Tiedon saakoon Antonius, että vangittu on Brutus. 1 SOTAMIES. Sen hälle sanon. Tuoss' on päällikkömme. ANTONIUS. Miss' on hän?
Sano hänelle minulta terweisiä, että olen häntä rakastanut kuollakseni, mutta älä suinkaan sitä tee, ennenkuin minusta on aika jättänyt... Hän on puhdas sielu ja hän ansaitsee kumppanikseen niin jalon nuorukaisen kuin sinä, ystäwäni, olet", sanoi Antti. Oskari ymmärsi ystäwänsä täydellisesti.
Syntiä on että jää muille kuormaksi. Sinä moitit minua siitä, että olen kevytmielinen. Minä en ruvennut ajurin vaimoksi nälkään kuollakseni. Minä synnytin lapseni sellaisissa oloissa, joissa se hyvin menestyy.
Tunsin, etten enää jaksaisi laahata itseäni kovinkaan pitkälle. Pian täytyi minun viskautua maahan kuollakseni tänne kuin metsäneläin vetiseen vuoristoon, ja luuni olivat täällä valkenevat kuin minkäkin petoeläimen.
Mutta mielellään hän ei mennyt. Ja minkä tähden se semmoinen puhe on pantu minun syykseni, että minä olen sen nähnyt tai sanonut mielellään menneen, joka en ole kun olen itkenyt kuollakseni! Elä nyt, Kaisa, itke, enhän minä ole uskonut. Olette tekin, itsekin olette semmoista omasta emännästänne uskonut. Vielä suuremmalla varmuudella odotti Juha nyt Marjaa.
Palausmatkallansa Saksaan, myrkytti hänet muutamain vihollisten toimesta eräs dominikanolais-munkki rippileivällä pyhässä ehtoollisessa. Niin pian kuin keisari huomasi leivän olevan myrkytetyn, sanoi hän hiljaa munkille: "Sinä olet antanut minulle elämän leipää kuollakseni: pakene niin pian kuin voit, ettei minun joukkoni ottaisi sinua kiinni ja sinua surmaisi. Minä annan sinulle anteeksi!
Turhaan; ajatukseni asustivat sinun luonasi, sinun vaaroissasi ja kärsimyksissäsi, ne ajelivat minua yötä ja päivää ja karkoittivat unen silmistäni. Kykenemätön kun olen aseita kantamaan isänmaani hyväksi, niin mitäpä varten olisin elänyt, jollen sinua varten! En voinut kauemmin enää kestää, minun täytyi etsiä sinut, kuollakseni kanssasi, jos niin täytyy; enhän kumminkaan voi elää ilman sinua!
Hän otti vastaan kaulaliinan ja vastasi muuten, niinkuin hänen tulikin, että kosijan tuli kääntyä hänen vanhempiensa puoleen. Sitten tulee joukkoon pitkä, roteva, mustapukuinen ja parrakas Suomalainen, tarjoten hohtavaa hopealusikkaa Lailalle. Pitkäveteisellä, äännekkäällä äidinkielellään puhuttelee hän Lailaa: "Tyttö kulta, kultanuppuseni, minä rakastan sinua kuollakseni!