United States or Palestine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mut ei tarpoa osannut, Ei sopinut soutajaksi. Suuta on sullakin enempi, Kuin tekoja, poika parka! ARMI. Ei sopinut soutajaksi, Töihin suurihin sopisi. KALERVO. Turhia uneksit, eukko. Joka on pientä pieneksinyt, Ei se suurihin sovellu. ARMI. Ei ulapan haaksi voisi Kulkea kotivesillä! Pienen puukon veistotöihin Suuri säilä ei sopisi; Ei komea kotka viihdy Pääskysen pesätiloilla.
Olenko oma tekoni, Vapaudessa valmistunut? Orjan leima on minussa! Minut myrkytti elämä: Minä myrkytän elämän. Isäni! emoni tuossa! Turmion tukala hetki. KALERVO, ARMI, HIEPRA ja POTERO tulevat vasemmalta. Poikani, sinut tapasin Sankarina, voittajana! KALERVO. Kuulin kunniasanoman Lapin voittaja-uroista. Siit' ihastuin, tänne riensin Onnesi osan jaolle. POTERO. Terve, veikkoni, eläös!
KALERVO. Teljot rikkoi, airot katkoi, Nuotan tarpoi tappuroiksi, Kalat liivaksi litisti Järjetön koko tenava! Kalervon raivotessa on Kullervo repinyt tekeillä olevan verkon Kalervon käsistä. Tässä viimeinen tuhonsa. ARMI. Tuoko raivon toi sinulle, Ett' on poika puol'tekoinen, Ettei mierosta palannut Täydellisnä tähkäpäänä! Tee osasi, hoida häntä! Ei vihassa vilja kasva.
Mutta pojallakin puolestaan on jo tulevaisuuden toiveensa: Jopa kuuna kolmantena, Poika polven korkeuisna Alkoi itse arvaella: »Kunpa saisin suuremmaksi, Vahvistuisin varreltani, Kostaisin isoni kohlut, Maksaisin emoni mahlat». Tämän kuulee Untamokin ja säikähtyy; hän huudahtaa: »Tästä saa sukuni surma, Tästä kasvavi Kalervo!»
Hän ilmoitti jotain uumousta, että taitaisin poikansa olla. Maa ja taivas! Nyt immen puhe metsässä muistooni joutuu. Kimmo, nyt taidamme toinentoistamme kädestä ottaa. Emmekö kiroo näitä käsiä? Mutta sano minulle keitä nämät ovat. KIMMO. Sinäkö tässä? Taidanko uskoa, mitä näen? KALERVO. Tunnetko miestä, Kimmo? K:N EM
Siellä, vieroitettuina mailmasta, he asuvat ja Tyrjöseksi kutsuu Kalervo itsensä. Minä tiedän sen, koska olen tuvassansa maannut kaksi yötä. KIMMO. Kuinka tiedät hänen Kalervoksi? NYYRIKKI. Satuinpa, heidän huomaamatta kuulemaan kanssapuhettansa, josta tulin asian jäljille.
KULLERVO. En isäksi tunne tuota, Jolla ei isän sydäntä. Mitä antoi hän minulle? Elämän kiroja täynnä, Osattomat orjan päivät, Puukon Viskaa veitsen tyngän lattiaan. tuossa sen murena! KALERVO. Terä murtunut oletkin, Et ehjäsisuinen urho. KULLERVO. Kuin koko Kalervon heimo. Mitä säästitkin minulle? Korven kolkon, viljattoman, Maata, vettä kansatonta. Paras sulta on perintö: Kosto, kosto Untamolle!
Tyrjösen tytär hän oli, sinä hohko; Tyrjösen eli Kalervon, sillä onpa äsken saatu tieto siitä että hän, joka itsensä Tyrjöseksi kutsuu, on Kalervo, Untamoisen veli. Hänen tyttärensä aholta näit. 2:N PAIMEN. Ehkä maltat toki asian väärin. 1:N PAIMEN. Kinan tahdot sinä taasen välillemme nostaa, näen minä. Hän oli Kalervon tytär eikä kenkään muu.
Akka tuo sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Ei ole surmattu sukusi, viel' ei kaatunut Kalervo. On sulla iso elossa, maammo maille tervehenä." "Oi on armas akkaseni! Sano, armas akkaseni: missäpä minun isoni, kussa kaunis kantajani?" "Tuollapa sinun isosi, tuolla kaunis kantajasi Lapin laajalla rajalla, kalalammin laitehella." "Oi on armas akkaseni!
KALERVO. En tiedä hänestä minä, mutta olisko sinulla syytä luullaksesi tytön kotiin joutuneeksi?