United States or Djibouti ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vastasi vimmoissaan uros askelnopsa Akhilleus: "Mieleni, kauasampuja, veit, pahin taivahisista, muurien luota kun pois minut viettelit; hampahin multaa ennen pääsyä Ilioniin moni haukkonut viel' ois. Veit ison maineen multa ja turvaan nuo arat autoit: kelpaa sun, jonk' ei ole kostoa peljätä tarvis! Sulle sen totta ma kostaisin, jos vain olis valta."
Ymmärrättekö nyt, muchacho, miksi minä olen niin levoton pääsemään paikalle tällä tasangolla, josta voin saada varmuutta epäilyksilleni. Ooh noita helvetin henkiä! Jos vaan olisivat vallassani, millä innostuksella minä silloin kostaisin!« Keskustellessaan vaelsivat metsämiehet yhä eteenpäin, mutta pensaat ja liaanit olivat joka paikassa esteenä.
Jos minä kostaisin viekkauden viekkaudella, niin minä joutuisin takapajulle, sillä konnankoukuissa hän on minua etevämpi. Omalla peittelemättömällä taisteltavallani, joka on hänelle ihan uusi ja joka häntä hämmästyttää, parhaiten hänet voitan, ja se onkin minun laiselleni sopivampi sekä mukavampi kuin mikään muu.
Tiedä, että vaikka Petronius olisi oma isäni, niin kostaisin hänelle Lygiaa kohdanneen rikoksen. Palaa kotiin ja odota minua siellä. Ei Petronius enempää kuin Caesarkaan saa häntä omistaa."
Minua surettaa, että kuningas niin häpeällisesti ja niin väärin on ottanut teiltä sen arvon, jonka olette verellänne ansainnut. Vai niin, vai surettaa se sinua? Entäpä sitten? Teidän sijassanne minä kostaisin. Kostaisinko? Niinpä niin, olenhan sitä tuuminut. Te kuulutte Kustaa Aadolfin henkivartioväkeen.
Minä vaadin sinulta hänen elämänonnensa tavalla, jota et voi aavistaa, ei siksi, että kostaisin omasta puolestani se ei maksa vaivaa mutta kostaakseni hänen puolestaan. Sillä, katsos, se riippuu kai myös siitä, että minussa on liian vähän 'miestä' minä voin antaa anteeksi, että kaksi kertaa veit onneni, mutta en anna ikinä anteeksi, jos teet hänet onnettomaksi."
Mutta pojallakin puolestaan on jo tulevaisuuden toiveensa: Jopa kuuna kolmantena, Poika polven korkeuisna Alkoi itse arvaella: »Kunpa saisin suuremmaksi, Vahvistuisin varreltani, Kostaisin isoni kohlut, Maksaisin emoni mahlat». Tämän kuulee Untamokin ja säikähtyy; hän huudahtaa: »Tästä saa sukuni surma, Tästä kasvavi Kalervo!»
Jättää nyt, kun juuri hänen apuansa tarvitsen, minut oman onneni nojaan. Oh jospa minulla voimaa olisi, kostaisinpa hänelle, kostaisin, että ikänsä minua muistaisi. Mutta Jumalan sanassahan sanotaan: "Ei ole kosto ihmisten vaan Jumalan." Niin! Väärinhän se tosin olisi! Mutta miksi hän sitten saattoi minut tähän onnettomuuteen? Mitä on minun tehtävä?
Koton' istua, itkeä meidän täytyy tääll' etähällä; ja Hektorin lie elonlankaan kohtalo kehrännyt, hänet synnyttäissäni kerran, kaukana vanhemmist' ett' eineeks saattava koirain ois hänet julmuri tuo, jonk' iskeä mielisin maksaan hampaat raatelevat, niin poikani runtelijalle kohlut kostaisin!
»Minä vannon kunniani kautta, kapteeni Dalgetty», vakuutti Montrose, »että jos markiisi, vastoin kaikkia sodankäynnin sääntöjä, uskaltaisi teitä kohtaan semmoista julmuutta harjoittaa, minä kostaisin sen niin ankarasti, että koko Skotlanti kajahtaisi.» »Vähänpä apua siitä olisi Dalgettylle», vastasi kapteeni. »Mutta corragio!