United States or Australia ? Vote for the TOP Country of the Week !
En kylää kutsunut ma talkoihin, en käynyt luona papin, lukkarin ma päivätöitä heiltä kerjäten ja kauppamiestä miellytellyt en. Vaan itse kaasin, veistin honkapuut ja hankin sammaleet ja tarpeet muut ja kesän kirvestä kun heilutin, niin valmis syksyll' oli mökkikin. Nyt etähällä metsätorpassain ma yksin erakkona elän vain, en kylän karkeloiss', en häissä käy ja vierasta ei torpan tiellä näy.
Näin hän virkkoi; vitsan lyömäst' orhi Lähti kohta karkuun taipaleelle. Aatu itse poikkes tieltä metsään, Sairas kantain sairast' ystäväänsä, Puolisonsa kulki kolmantena. Kahdest' aurink' oli mailleen mennyt, Kahdest' yöstä valjennut ol' aamu; Vaan kun kolmas päivä iltaan päättyi, Lepopaikan löysivät he, ladon Etähällä ihmis-asunnoista.
Tuosta kasvoni mä kylmät käänsin taas Kohden pylvässalia. Mä kalliona Seisoin, toki sydämmeni karsinois Kuohui, kiertyi kauhistuksen jyrkkä koski. Mutta ovi etähällä aukeni, Sisään tuomar astui kanssa pyhäin miesten, Kanssa naisten pyhien ja enkelten; Esiin virtasit he kunniansa loistees Säteillen, ja korkee pylvässali soi.
Niinkuin vainiomailt' etähällä oliivia nuorta 53 hoitaja kasvattaa maall' uhkuvahettehisellä: sorjaa vehmauttaan sepä versoo nuojuen hiljaa, kukkia valkeanaan, joka tuulen tuutimin latvoin; vaan yht'äkkiä riehahtain rajumyrsky jo tempaa rungon juuriltaan sekä sen rysähyttävi maahan: noinpa nyt Euforbon, jalopeitsen Panthoon poian, maahan löi Menelaos, hält' asevarjehet otti.
Koton' istua, itkeä meidän täytyy tääll' etähällä; ja Hektorin lie elonlankaan kohtalo kehrännyt, hänet synnyttäissäni kerran, kaukana vanhemmist' ett' eineeks saattava koirain ois hänet julmuri tuo, jonk' iskeä mielisin maksaan hampaat raatelevat, niin poikani runtelijalle kohlut kostaisin!
Synkeässä metsässä olj pirtti. Sydänmaassa etähällä tieltä, Jossa sota syksyst' alkain riehui. Vihollinen löytänyt ei paikkaa, Vennon jalka tallannut ei poikuu Sinne vievää; korppi vaan toi tiedon Tappeluista pilvein alta huutain, Taikka sääksi, kuusella mi istui, Taikka susj, mi verisaaliillansa Etsi nummen peittopaikkaa jälleen.
Onkalo laajapa on meren alhoss', yht' etähällä siit' ovat vastakkain Tenedos sekä vuorinen Imbros; sinne Poseidon, maan järisyttäjä, valjakon jätti, valjaist' irroittain, rehun ääreen ambrosiaisen, aukeamattomin, kultaisin, kulumattomin kahlein kammitsoi jalat, jott' orot paikoillaan palausta vartois valtiahansa, ja lähti akhaijien leiriin.
Katso: tuolla kankahan ja korkeen ahon Hartioilla seisoi äkist ihmeellinen, Kallioinen tanner, himmeä ja hieno. Etähällä ilman rannalla se väikkyi Pyhä tieno myhäellen salaisesti. Kuitenkinpa ilmiö mun silmihiini Selkeästi peilaellen muotons näytti, Niinkuin eteheeni maalattuna kaikki.
ei etähällä meren mainingeista, min taa niin usein matkan pitkän tehnyt Aurinko kaikilt' ihmisiltä piilee, sijaitsee onnellinen Callaroga sen suojass' suuren kilven, kahta linnaa kaks jalopeuraa jossa vartioipi. Siell' ylkä uskollinen kristin-uskon, tuo urho hurskas syntyi, ystävilleen niin armas, julma vainolaisillensa.
Jo päivätyönsä Siellä katkastihiin, nyt hän taivahan Tuomiolle käy; ja tuomari jo tulkoon!» Niin hän huusi äänel kauvas kaikuval, Kiljui aavaan salihin, ja kohta enkel, Lapsi-enkel pieni, kaunokihara Pylvästöstä ulos vilkkahaasti juoksi, Ilosena riensi kohden ovea Etähällä pylväsmetsän partahalla.