United States or Lesotho ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ilmeni joukkoon Aineias; ilo kumppanit täytti, kun eloss' ennallaan hänet keksivät vauriotonna, aimoa täynn' uromieltä, mut aikaa ei uteluihin antanut ankara työ, jota kauasampuja kiihti, Ares, miesten surma, ja hillitön, riehuva Riita. Taistoon danaolaisia taas Diomedes, Odysseus, Aiaat kumpikin kiihti, mut ei väki iliolaisten, ei raju ryntäys ilmankaan toki pelkoa tuonut.
Sitten Akhilleun sai väen jäljest' eksytetyksi, 599 sill' etehenpä nyt, aivan Agenorin hahmoa kantain, kauasampuja jäi, ja Akhilleus karkasi jälkeen.
Vastasi vimmoissaan uros askelnopsa Akhilleus: "Mieleni, kauasampuja, veit, pahin taivahisista, muurien luota kun pois minut viettelit; hampahin multaa ennen pääsyä Ilioniin moni haukkonut viel' ois. Veit ison maineen multa ja turvaan nuo arat autoit: kelpaa sun, jonk' ei ole kostoa peljätä tarvis! Sulle sen totta ma kostaisin, jos vain olis valta."
Kun tuli neljännesti hän vahvana kuin ikivallat, kammostuttaen huusi jo kauasampuja hälle: "Herkeä, Tydeun poika, ja erkeä pois, ikivaltain kanss' älä kilpaan käy, sill' ei suku kuolematonten ihmisien, maass' astelevain, kera yht' ole kantaa." Virkkoi noin, ja jo pois vähän väistihe Tydeun poika, kammahtain vihamieltä Apollon noutavanuolen.
Kauasampuja näin nyt vastasi hälle Apollo: "Pelkosi pois, näet Zeus laelt' Idan on auttajan moisen laittanut varjelemaan kupehellesi, Foibos Apollon, miekoin kultaisin, joka ennenkin yhä ollut turvana niin olen sun kuin korkeamuurisen Troian. Kaikk' urot vaunukkaat siis ohjaamaan sinä käske 258 keuloja käyriä päin karahuttaen valjakot raisut.
Kunp' ei tarvis kuulla mun ois sun kerskuvan vasta taattoni linnoill' istuissas kera kuolematonten, kanssa Poseidonin et muka empiväs astua taistoon!" Virkki, mut kauasampuja vait oli, ääneti aivan. Vaan kovin närkästyi Zeun korkea puoliso, kohta soimaten nuhtelemaan kävi nuolien ampujatarta: "Kuink' uhitella sa uskallat mua, julkea narttu?
Virkunut tuoll' oli tuo Priamon vesa, loistava Hektor, istumahan hänen tullessaan virumasta jo maassa, hengitys helponnut, hiki ehtynyt, ystävät luotaan tunsi hän, antoi Zeus tajun, aigiinkantaja, jälleen. Astuen aivan luo sanan kauasampuja virkkoi: "Miksipä kaukana muist' olet näin, Priamon vesa Hektor, värjöttäin väetönnä? Mi lie kipu iskenyt ehkä?"
Siitäpä rohkaistui sekä lausui tietäjä kuulu: "Ei lupauksien, ei satauhrien vuoksi hän vainoo, vaan papin tähden, jonk' Agamemnon herjasi kieltäin tyttären hältä ja myös hyvät lunnaat hyljäten; siksi tuskaa toi sekä tuo yhä kauasampuja meille.
Nytp' ei kauemmin hän karkota saattane, vaikka kauasampuja vaivautuis jos kuinkakin paljon, pyörisi polvillaan Zeun, aigiinkantajan, eessä. Vaan tähän henkäämään nyt jää, minä itsepä riennän Hektorin luo, hänet ottelemaan sua yllytän vastaan."
Nyt mua kuuntelisitpa, se viisaamp' ois monin verroin: hillitkäämme jo täksi me päivää taisto ja tappo; sitten kamppailkoot, kunis Ilionin kova loppu kerta jo loukahtaa, tämän kaupungin kato koska teidän kummankin jumalattaren toive on hartain." Hällepä vastasi näin taas päilyväsilmä Athene: "Kauasampuja, olkoon niin; tuot' itsekin tuumin tullen Olympost' Ilionin väen luo ja akhaijein.