United States or Slovakia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kumppalinanne kun ottelemass' oli uljas Akhilleus, Skaian portist' eip' ulos ulkouneet urot Troian konsaan, sillä he pelkäsivät hänen aimoa peistään; kaukana porteiltaan; liki laivoja nyt kahakoivat!" Virkkaen noin hän nosti jok' ainoan mieltä ja voimaa. Päilyväsilmä Athenepa luo tuli Tydeun poian.
Lausui noin, mut vait oli muut, ihan ääneti istui, peljästyin, täynn' uhkaa näät väkevästi hän haastoi. Vihdoin virkkoi noin toki päilyväsilmä Athene: "Korkein valtiahist', isä kaikkien, Zeus Kronossynty! Voimasi voittamaton hyvin meille on tietty ja tuttu; danaolaisia meidän on vain kovin urhoja surku, joitten on kuoltava siis kovan onnen kukkurapääksi.
Virkkoi astuen luo nyt päilyväsilmä Athene: "Laerteen jalo poika, Odysseus, mies monineuvo, pois kotihinneko karkkoamaan, sulo-syntymämaahan, käytte, kun laivoihin moniteljoihin väki ryntää? Voittajasaaliiks siis Priamonko ja iliolaisten argotar jää Helene, joka niin monen syössyt akhaijin surmaan Troian luona on, kaukana syntymämailta?
Nyt mua kuuntelisitpa, se viisaamp' ois monin verroin: hillitkäämme jo täksi me päivää taisto ja tappo; sitten kamppailkoot, kunis Ilionin kova loppu kerta jo loukahtaa, tämän kaupungin kato koska teidän kummankin jumalattaren toive on hartain." Hällepä vastasi näin taas päilyväsilmä Athene: "Kauasampuja, olkoon niin; tuot' itsekin tuumin tullen Olympost' Ilionin väen luo ja akhaijein.
Vimmaan Ares nää, nuo päilyväsilmä Athene saatti ja Vaino ja Hirmu ja hillitön, riehuva Riita, Areen sisko jok' on sekä ystävä, urhojen surman; pieni hän ensin on alkaissaan, vaan kohtapa varttuu, taivaaseen ylös yltää pää, jalat astuvat maata. Keskell' ottelun hänp' oli nytkin kaikkia kiihtäin, kaaloi miesvilinässä, ja voihkina urhojen yltyi.
Hällepä vastasi näin taas päilyväsilmä Athene: "Mieleni suosima oi Diomedes, Tydeun poika!
Kuin valo kirkkaan auringon, niin kiiltäväkarvat! Iliolaisten kanss' yhä ottelen, laivojen luon' en istuskentele, sen sanon, vaikk' olen vanha jo taistoon, mutt' ikipäivänä viel' en varsoja moisia nähnyt. Vaan joku kuoloton kohdannut ja ne antanut liekin. Teitäpä kumpaakin Zeus, pilviennostaja, suosii aigiinkantajan myös tytär, päilyväsilmä Athene."
Eip' ihan kohta nyt kai sisu ynseä yllytä kimppuun valtiahitten soimailuin häpeällisin käymään." Noin väki virkkoi. Vaan tuho linnojen nousi Odysseus kantaen valtikkaa; kera päilyväsilmä Athene hahmoss' airuen ilmestyi, väen hiljetä käski, kauimmatkin kanss' etumaisien että akhaijit vois sanat sankarin kuulla ja neuvoa harkita saattais.
Hällepä vastasi näin nyt päilyväsilmä Athene: "Rakkahin, kyll' isä pyys, emo korkea pyys, perätysten polviin lankesivat, pyys ystävät ympäri saartain jäämään sinne, kun niin hätä suuri on heillä ja hirmu, vaan sydänjuuria raateli mult' ylen murtava tuska.
Hällepä vastasi näin taas päilyväsilmä Athene: "Kunpa jo tottakin tuon väki vaipuis, lähtisi henki, kunpa akhaijein lyömänä maall' isiensä jo maatuis! Vaan oma taattoni mieletön on, eik' oikeamieli, ilkeä, tunnoton, mun joka toivoni estäjä aina. Ei sitä muista hän, kuink' ain' ahdingosta ma auttaa sain hänen poikaans', Eurystheun jok' ol' orjana ennen.