United States or South Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kansain pää heti nous Agamemnon, nousi Odysseus myös monineuvo; mut toi valan vahvisteet, pyhät uhrit, koolle ja viiniä kaas sekomaljaan airuet oivat, veellä he pirskoittain kädet huuhteli valtiahitten.
Mutta on säysy Akhilleus, ei ole sappea, muutoin solvaus viimeinenpä se sult' ois, Atreun poika!" Noin hoki kansain pään Agamemnonin arvoa polkein Thersites; pian luo jumalainen Odysseus joutui, silmissään tuli tuima, ja lausein nuhteli kiivain: "Thersites, ikilörppö, jos onkin sull' iso ääni, vaikene, kiistelemään mikä kanss' olet valtiahitten!
Eip' ihan kohta nyt kai sisu ynseä yllytä kimppuun valtiahitten soimailuin häpeällisin käymään." Noin väki virkkoi. Vaan tuho linnojen nousi Odysseus kantaen valtikkaa; kera päilyväsilmä Athene hahmoss' airuen ilmestyi, väen hiljetä käski, kauimmatkin kanss' etumaisien että akhaijit vois sanat sankarin kuulla ja neuvoa harkita saattais.
Siks oli taistoa katselemaan he nyt kolmisin käyneet varret keihäitten varanansa, ja murtava murhe heill' oli rinnassaan; tuli silloin vastahan vanhus Nestor; siit' yhä lannistui sydän valtiahitten. Näin puhutellen hänt' Agamemnon valtias virkkoi: "Nestor, Neleun poika, sa kunnia kuulu akhaijein! Miks olet tullut tänne ja jättänyt tappavan taiston?
Hiljeten istuivat nyt kaikki jo muut rivitysten, vain yhä Thersites, suunpieksäjä suunnaton, kirkui, tarkkana taitona joll' oli rietas, riihaton suulaus. Suotta ja syytt' yhä kiisteli hän kera valtiahitten, jos mitä keksi, jot' arveli vain muka muitten akhaijein nauravan.
Kuohunnass' oli kaikki, ja maan povi huokasi alla, konsa he istuutui, kohu suur' oli. Vaan asetella airutt' yhdeksän koki hiljenemään hälyn, että korkeasyntyjen vois sanat kuulla he valtiahitten. Vain väkiseltäpä istuutui väki nyt rivikuntiin, hälventyi häly. Vaan Agamemnon valtias nousi, kantaen valtikkaansa, Hefaiston taiturityötä.
Eiköpä lempine ihmiset muut kuin Atreun poiat puolisojaan? Joka mieshän, joll' on kuntoa, mieltä, vaalija hellä on naiselleen, niin häntä mä myöskin armastin sydämestäni, vaikk' oli vain sotasaalis. Nyt, kun on petturi tuo mun kunnialahjani vienyt, älköön pyytäkö, ei mua suostuta, ei petä toiste. Kanssas, Odysseus, sun sekä muitten valtiahitten, miettiköhön, miten laivoiltaan tulen torjuvi tuiman.