United States or Switzerland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Me kahden sukupuolen synnin teimme; ja koska ihmislait me loukkasimme eläinten lailla hekkumaamme etsein, etääntyessä omaks herjaksemme nimeä huutelemme tuon, mi tuli eläimen puisen hahmoss' eläimeksi. Nyt tiedät syntimme ja työmme pahat; nimeltä tuta jos sa tahdot meidät, en niitä tietäis eikä meillä aikaa.
Eip' ihan kohta nyt kai sisu ynseä yllytä kimppuun valtiahitten soimailuin häpeällisin käymään." Noin väki virkkoi. Vaan tuho linnojen nousi Odysseus kantaen valtikkaa; kera päilyväsilmä Athene hahmoss' airuen ilmestyi, väen hiljetä käski, kauimmatkin kanss' etumaisien että akhaijit vois sanat sankarin kuulla ja neuvoa harkita saattais.
Vaan tähyellyt suott' ei maan järisyttäjä suuri; luo heti hahmoss' ehti jo harmaan sankarin, tarttui olkaan oikeahan Agamemnonin, Atreun poian, näin sanat siivekkäät heti virkkoi vitkaelutta: "Atreun poika, nyt riemua lie sydän julma Akhilleun kukkurapäänä, kun häll' on näin pako, tappo akhaijein nähtävänään, sill' ei ole mielt', ei tuntoa hällä. Turmaan moisen taivahiset sokeuttaen syöskööt!
Me kahden sukupuolen synnin teimme; ja koska ihmislait me loukkasimme eläinten lailla hekkumaamme etsein, etääntyessä omaks herjaksemme nimeä huutelemme tuon, mi tuli eläimen puisen hahmoss' eläimeksi. Nyt tiedät syntimme ja työmme pahat; nimeltä tuta jos sa tahdot meidät, en niitä tietäis eikä meillä aikaa.
Ensin Oileun aaluva tuon näki, juoksija oiva, virkki jo Aiaaseen, Telamonin poikahan, kääntyin: "Meitäpä laivoja varjelemaan joku käski nyt, Aias, tietäjän hahmoss' ilmestyin jumaloista Olympon Kalkhas, lintujen katsoja, ei totisesti hän ollut, näät hänen mennessään jalon tuon minä näin sekä tunsin jalkojen astunnan tuta helppohan on ikivallat.
Virkki, ja käskyn kuullen koht' Uni kiiti akhaijein nopsien laivain luo, Agamemnonin, Atreun poian, hiipi jo ääreen, kuss' uron unten ambrosiaisten 18 helmass' uinuvan keksi ja Nestorin, Neleun poian, hahmoss' ilmestyi pääpohjiin, tuon, jota suosi kansanvanhinten valioimpana suur' Agamemnon; näin hänen hahmossaan jumalainen siin' Uni virkkoi: "Nouse jo, Atreun poika sa, valjakonsuistajan aimon!
HAMLET. Parta harmaa? niinkö? HORATIO. Kuin hänen eläissänsä: mustahtavan Hopean-harmaa. HAMLET. Vahtiin tulen yöksi; Kenties se taasen tulee. HORATIO. Tulee varmaan. HAMLET. Jos hahmoss' armaan isäni se tulee, Ma sitä puhutan, vaikk' aukeis horna Ja vaikenemaan vaatis. Pyydän teitä, Jos tähän saakka näyn peittää voitte, Siit' olkaa hiiskumatta vastakin.
Urhopa urhon kamppailuss' ois kaatanut silloin! Vaan oli säättynä mulle nyt surkea surmani: virtaan vaipua valtahiseen, kuten paimenpoikanen painuu, kun sikolaumoineen puron talvisen poikki hän kahlaa." Virkkoi noin; mut luo jo Poseidon ynnä Athene riensivät hahmoss' ihmisien, kädest' ottivat häntä kumpikin rauhoittain sekä rohkaisten hänen mieltään.
Voi, ahneus, mit' enempää voit tehdä, kun vereni niin kiehtonut sa olet, lihaansa omaa ettei enää helli! Syyt että vanhat, uudet vaipuis, liljain nään liehuvan Alagnassa ja kuinka on Kristus vanki hahmoss' sijaisensa. Nään, kuinka herjataan hän vielä kerran, juo sappea ja etikkaa hän jälleen ja kuolee keskell' uutten ryövärien.
MERCUTIO. Pujahti varmaan kotiin nukkumaan. BENVOLIO. Hän tänne juoksi, yli muurin tuosta Hän kiipes. Huuda, veikko hyvä. MERCUTIO. Kyllä, Manaankin vielä! Romeo! sa houru, Himojen syötti, houkka, lemmen-narri! Huokauksen hahmoss' ilmesty, ja sano Vain yksi riimi, niin ma tyydyn; huuda Vain: ah! ja voi! ja soinna: lempi, hempi.