United States or Venezuela ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kammona koommin mulle tok' ei ole kuoleva vanhus, vaan kuin muisto, mi mieleen jää, kesä-iltasin kauan järveä katseltuain, yön puoleen, tuuli kun tyyntyy, aurinko sammuvi, aallot, riehuntaan väsyneinä, hiljeten laskeuvat sekä viihtyvät peiliksi vihdoin.» Näinpä hän vanhan tuon kalamiehen lähdöstä kertoi.
Hiljeten istuivat nyt kaikki jo muut rivitysten, vain yhä Thersites, suunpieksäjä suunnaton, kirkui, tarkkana taitona joll' oli rietas, riihaton suulaus. Suotta ja syytt' yhä kiisteli hän kera valtiahitten, jos mitä keksi, jot' arveli vain muka muitten akhaijein nauravan.
Mutta sillä välin oli kapteenilla ankara tuli käymässä toisaalla. Se olisi kai lähimmin ollut verrattava avonaiseen kenttätuleen. Se tuli kesti vaihtelevalla voimalla vielä kauemmin kuin piiritys, milloin hiljeten heikommaksi, milloin kohoten vimmattuun, raivoisaan taistelun temmellykseen. Alku oli tällainen.
Samassa kaiutti pataljoonan soittokunta Forssan-valssin, jonka sävelet vähitellen hiljeten kuuluivat Aleksin korviin; ne soivat kesäulapan aaltojen tavoin, jotka hempeillä syleilyillään hyväilevät rannikkoa. Ollen täydessä tajussa, mutta sangen uupunut tunsi Aleksis suloisen väsymyksen vähitellen leviävän suoniinsa ja hän ummisti silmänsä saadaksensa uinua.
Olihan siinä rata, jonka poikki joskus hiihdin, mutta eikö sen viimeinen juna mennyt tästä jo tuhat vuotta sitten, hiljeten hiljenemistään, kunnes se viimein pysähtyi minne lie Siperian kinoksiin, hautautuen sinne?