United States or Brunei ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun Arvid luutnantti äkkäsi morsiamensa punastune silmät, näytti hän jotenkin ällistyneeltä, mutta ajatteli varmaankin: "kyllä kai hänen mielensä tyyntyy, jahka hän saa syödä ja maata", sillä hän ei illallis-pöydästä kiirehtinyt eikä sittemmin myöskään koettanut päästä morsiamensa puheille, vaan ratsasti pois tavalliseen aikaan ja tavallisen levollisella mielellä.
Sitä en lainkaan ihmettele, mutta kuuntele minua hiukan; valvo ja rukoile pimeys poistuu, myrsky tyyntyy ja Jumala itse käy, kuten ennen Galilean merellä, sinua suojaamaan vellovilla aalloilla pelastaakseen sinun sielusi. Meidän uskontomme on vaatimuksissaan ankara, mutta kuinka loppumattoman antelias siunauksessaan! Hetken kärsimykset se palkitsee ikuisella elämällä.»
En tiedä, sanoi Kalle yksikantaan, tehkää niinkuin tahdotte. Söderling olisi oikeastaan tahtonut kysyä poikansa mieltä kokonaan toisesta, mutta ei saanut sitä suustaan irti. Tyyntyy yhä, sanoi hän hetken kuluttua. Voisi ehkä viedä koetteeksi silakkaverkot. Viedään vain, sanoi Kalle. Luuletko, että olisi parempi laskea tuohon Kampelakarin ympärille vaiko viedä ulomma Ulkokarin päähän?
Ja tuuli kun joskus tyyntyy sekä taivas seijastuu, niin kaunihit kangastukset veen pintahan heijastuu. V
Ei ole sitä kuun käännettä ollut tänäkään kesänä, ettei olisi itäsuon vilu vikuuttanut milloin mitäkin toukoa. Ja nyt näkyy aikovan viedä viimeiset. Jos yöksi tyyntyy, niin on mennyttä viimeinenkin vilja.»
Välin sentään, yö kun tyyntyy, kun aurinko mailt' on pois On niinkuin laulua hellää ja vienoa sieltä sois; Kuningatar siellä laulaa, niin laaksossa sanotaan, Mut ken hän on sekä mistä, ei tiedä ainoakaan.
Toiset inttää älyllänsä johtovallan ansainneen, Toiset väittää, ett' on heillä vanhin oikeus alukseen. Mielet kiihtyy, sanat sinkoo, matkan määrä unhottuu, Lailla lasten kiisteltäissä haaksi tieltään harhautuu, Tuuli tuima taltuit, tyyntyy, meri hiljaa huo'ahtaa: Kaikki vanhat luonnon merkit ukkos-ilmaa ennustaa.
Kun viima vinkuu ja mastot laulaa Ja laivan touvissa tuuli soi, Kas silloin kuoroon mä myöskin yhdyn. Ja myrsky säistäen mellakoi. Tuo myrsky poistavi mustat pilvet, Ja taivon sintävän seijastaa, Ja ilma muuttuu ja tuuli tyyntyy Ja meri rantoja heijastaa. On muiden mielehen luonto tyyni, Ja leivon laulu ja illansuu, Mä nautin parhain kun myrsky pauhaa, Kas silloin nuortuu ja norjistuu.
Kun kylmänlintu myrskyn ennustaa, Ei muut kuin tuuli silloin uskaltaa Kuohutella lammen lainehia, Liikutella rannan lehtosia. Vaan taivasta kun lampi kuvailee, Niin sorsat siinä kilvan uiskelee, Sulho soutaa kanssa impyensä, Taivas täyttää heidän sydämensä. Näin vaihetellen sydän vallatoin On usein riehuvainen, rauhatoin; Vaan kun lohdutus tuo rauhoituksen, Tyyntyy rinta, löytää virvoituksen.
Päivä loistaa kirkkahasti, Myrskytuuli raukee; Matka kuluu nopeasti, Satama jo aukee: Voitto saatu ihana, Kiitos Herran, kunnia! Samoin loppuu myrskysäinen Elonmatka kerran; Joka aalto vaahtopäinen Tyyntyy luona Herran: Pian aukee satama, Pian ollaan kotona! Siellä voitonseppelehet Odottavat meitä, Uskossa jos kärsinehet, Käyden Herran teitä, Täällä oomme matkalla, Ikävöiden kotia!