United States or Sweden ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kuinka jumalatar jaksaa?" kysyi hän. Mutta Petroniuksen käyttämä väkivalta ärsytti taasen Vinitiuksen ja hetkessä leimahti hän ilmi liekkiin. "Periköön helvetti hänet ja koko tämän talon!" huusi hän hampaitaan kiristellen. "Vaikene, onneton!" lausui Petronius, katseli levottomasti ympärilleen ja jatkoi sitten kiireesti: "Jos tahdot kuulla uutisia Lygiasta, niin tule mukaani. Ei!
Kylm' oli rintasi, leikkiä lempes, Voi, minun onneni unta! Vaikene, laulava lintu, ja lennä Laulamahan ilos muille! Kuihdu jo, kukkakin kaunoinen maassa! Huo'u jo, hallakin, puille! Musta on mieleni, valkeammaksi Ei se nyt taitane tulla! Ei ole armasta, ei ole enää Elämän riemuja mulla! J
Mutta lähestyipä häntä nuorempi, oppineen näköinen mies. 'Vaikene, sanoi tämä. 'Tempus linquae latinae jam proeteriit. Samaa arvelin minäkin ja läksin astumaan. Tulin rantaan. Siellä joukko iloisia, reippaita merimiehiä istui rantakivillä, tupakkaa poltellen.
En tahtonut sitä tunnustaa kun olin niin kauan ollut vihamiehesi mutta se tuli yhä hullummaksi, ja yöllä näin unta että suutelin sinua, ja minä heräsin huutaen nimeäsi ja nousin vuoteeltani, sillä minä en sitä kauemmin kestänyt. Vaikene! sinä tapat minut, käski Wappu, niinkuin olisi liekissä istunut. Mutta Jooseppi jatkoi hartahasti: Sentähden nousin jo yöllä ja menin Sonneplattelle päin.
Meidän olisi heti pitänyt puhua hänelle siitä, Franziska. Etkä sinäkään muistuta minua mistään. Puhelumme olisi käynyt aivan toisenlaiseksi, jos heti aluksi olisin maininnut sen hyvän uutisen, jota chevalier de la Marliniere juuri äsken kävi teille tuomassa. v. Chevalier de la Marliniere? Kuka se on? Hän lienee jotenkin kelpo mies, herra majuri, paitsi mitä Vaikene, Franziska!
Vai aiotko rikkoa sen ja kulkea kunniattomana eläessäsi, kirottuna kuoltuasi?" Vitiges heittelehti tuskasta vanhuksen julmia sanoja kuullessaan. Silloin Rautgundis nousi seisomaan. Pannen vasemman kätensä miehensä sydämelle ja viitaten oikealla Hildebrandille hän lausui: "Vaikene.
Käy kulku alaspäin, ja kasvaessaan susiksi näkee koirain muuttunehen tuo kiron kuoppa, turman tuiman kymi. Kun alas syössyt syvin on se kuiluin, se tapaa kettuja niin viekkahia, älyä ettei pyytäjän ne pelkää. En vaikene, ken mua kuulkohonkin; voi hyväks olla hälle, jos hän muistaa, min mulle henki totuuden toi ilmi.
KREIVINNA CAPULET. Sinäkin vaikene, ma vielä pyydän. IMETT
LIINA. Oi vaikene, vaikene jo, sinä olet oikeassa. Olen ollut liiaksi itsepäinen ja ajattelematon, Sinä olet aina niin viisas ja hyvä; neuvo mitä minun on nyt tekeminen? ANNA. Sovi miehesi kanssa ja kirjoita tohtorille pari sanaa anteeksi anoen menettelyäsi. Kelpaako näin alkaa? ANNA. Kelpaa, hyvä vallan hyvästi, mainiosti. Nyt saa Katri viedä sen kohta. Ei suinkaan.
Sinä olet urhoollinen, Henrik, urhoollisempi muita miehiä, rehellinen ja luotettava niinkuin teräs, joka sinulla on työaineena" "Vaikene vaikene jo, Katri, Jumalan tähden! Et ole koskaan puhunut näin paljon hyvää minusta, ellei sitten ole seurannut joku ankara moite, josta ylistykset olivat ikään kuin enteenä.