United States or Guatemala ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän tykö Aiasten heti airuen työnsi, Thooteen: "Oiva Thootes, juokse ja joudu ja tuo avuks Aiaat, kumpikin kutsu jos suinkin, näät paras ois se jo varmaan, sill' äkin uhkaamassa on meitä nyt turmio tuima. Niin kovin rynnistää Lykian väen johtajat, joilla taistelon telmeess' ain' ylen on raju, riehuva riento.
NESTOR. Jos se on totta, niin Achilleen ratsu On monen Thetiin pojan arvoinen. AGAMEMNON. Haa! Mistä toitaus? Katso, Menelaus. MENELAUS. Troiasta. AGAMEMNON. Mitä täältä etsitte? AENEAS. Tää suuren Agamemnoninko teltta? AGAMEMNON. Tää. AENEAS. Airuen ja prinssin sallitaanko Kuninkaan korviin tuoda hyvät tiedot?
Kuuli ja peljästyin havautti jo airuen vanhus. Hermes valjaisiin hevot, muulit sai heti heille, pois läpi leirin ohjasi heit' ei keksinyt kenkään. Mutta kun kuohuvan Ksanthos-vuon tuli kaalamo, virran kaunisjuoksuisen, isä jonka on Zeus, ikitaatto, Hermes erkani pois asumuksiin ylhän Olympon.
Oksalla istuin ja metsän pimennosta katselin: selällään lepäsi havujen päällä, pitkä tukka kaulaa suojasi ja tuuhea parta rintaa, joka tyynesti kohoili. Ei teillä, tyttäret, milloinkaan vierasta hänen vertaistaan: pitkä kuin harjun honka, solakka kuin solkikoivu sulhasenne! Myhäilevä ilo liekehti airuen silmissä, sillä vaikka ukko totiseksi tekihe, oli tapansa leikkiäkin laskea tyttösten kera.
KENTIN KREIVI. Moisten konnain Ja pelkurien rinnall' itse Ajax On pelkkä narri. CORNWALLIN HERTTUA. Tänne jalkapuu! Opetan sua, vanha juro, kunnon hölppä. KENTIN KREIVI. Lien liian vanha oppimaan. Ei panna Mua jalkapuuhun, kuninkahan miestä, Jonk' asioissa kuljen. Osoitatte Vähäisen kunniaa ja liiaks uhkaa Kuninkaan arvolle ja persoonalle, Jos airuen te jalkapuuhun lyötte.
Eip' ihan kohta nyt kai sisu ynseä yllytä kimppuun valtiahitten soimailuin häpeällisin käymään." Noin väki virkkoi. Vaan tuho linnojen nousi Odysseus kantaen valtikkaa; kera päilyväsilmä Athene hahmoss' airuen ilmestyi, väen hiljetä käski, kauimmatkin kanss' etumaisien että akhaijit vois sanat sankarin kuulla ja neuvoa harkita saattais.
»Päinvastoin», virkkoi Crévecoeur, »en olekaan vielä kaikkia sanottaviani sanonut. Kuulkaa siis, Ludvig Valois'lainen, Ranskan kuningas kuulkaa te aatelisherrat, jotka kenties olette läsnä kuulkaa, kaikki kunnolliset ja rehelliset miehet ja sinä, Toison d'Or», hän kääntyi airuen puoleen, »lue julistus, kun minä olen puheeni lopettanut.
Tämän päällä hänellä oli kalliista sinisestä sametista tehty irtonainen takki, joka oli avoin molemmilta sivuilta niinkuin airuen kauhtana, ja jonka suuri hopealangoilla koristettu Pyhän Anteruksen risti jakoi kahtia sekä rinnasta että selästä. Säärissä ja jaloissa oli terässäärystimet sekä teräskengät.
Jos hänestä miehen ja puolison ma saan, olen nuorikko nuhteeton, olen hälle ma vaimo ja orja.» Kovin kuuli valtias kummissaan sanat tyttären, muuten tyynen; ei ollut hän nähnyt milloinkaan noin riehuvan Sophrosynen. Hän kutsutti luokseen airuen, luki kirjehen, mietti vaieten, jo keksi keinon ja julisti sen: »Kiven kallihin kalliista myynen. Hyvä on!
Sen pyhän airuen sormella silkonee salvat ja siteet, hän valaa minun ystäväni ympärille taivaallisen kiillon ja lempeästi ja hiljaa saattaa hänet kautta yön vapauteen. Ja minunkin tieni salaisinpuolin menee tässä himmeydessä häntä kohtaamaan. Mihinkä, hyvä lapsi? Mitä aijot sinä? KLAARA. Vaiti, puhu hiljaa, hyvä ystävä, ett' ei kukaan heräjä, ett' emme herätä itseämme!