United States or Caribbean Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos suvaitsette, herra, niin survon tuon karkean konnan muurisaveksi ja tuhrin sillä makin seinät. Vai säästit harmaan partani, sinä västäräkki! CORNWALLIN HERTTUA. Suus kiinni, mies! Hävytön, tiedä, kelle arvo tulee. KENTIN KREIVI. Sen tiedän, mutta harmilla on etuus. CORNWALLIN HERTTUA. Mist' olet harmissas? KENTIN KREIVI. Ett' orja moinen, Mi kunniast' ei pidä, pitää miekkaa.
Minä menin sentähden vieläkin kerran, ja siellä oli suuri joukko ihmisiä vuorikaivoksista ja kalapaikoista, ja minä näin erään miehen, joka seisoi siellä ja puhui heille. Mutta tällä kertaa se ei ollutkaan pappi, joka muutti lankoni lakeaksi kuin lammas, mr Wesley, vaan toinen, iso, pitkä mies Yorkshirestä, joka olisi voinut lyödä maahan minkä Cornwallin nyrkkitaistelian tahansa.
Arvon herrat, suvaitsetteko kuulla kauniin tarinan rakkaudesta ja kuolemasta? Se on Tristanista ja Isolde-kuningattaresta. Kuulkaa siis, kuinka he suuressa riemussa ja suuressa surussa rakastivat toinen toistaan ja kuolivat samana päivänä toinen toisensa vuoksi. Muinaisina aikoina hallitsi kuningas Mark Cornwallin maata.
Edmund, Te, jonka kuntoisuus ja nöyryys täss' on Niin oivaks nähty, meidän mieheks tulkaa; Noin taatut henkilöt on tarpeen meille; Koht' anastamme teidät. EDMUND. Taattu olen, Jos mikään. GLOSTER. Hänen puolestaan ma kiitän. CORNWALLIN HERTTUA. Te ette tiedä, miksi tulimme, REGAN. Näin pahaan aikaan, pilkkomustass' yössä. Asiat tärkit meill' on, jalo Gloster, Ja niiss' on tarvis teidän neuvojanne.
Suur' häll' on syy, ja kuningas hänt' ehkä Siit' oikaisee. Noin halpaa rangaistusta Hylyille, roistoille vaan käytetään Näpistelystä ja muust' ilkityöstä. Kuningas varmaan pahastuu, jos hälle Osoitetaan niin vähän kunniaa, Ett' airut vangitaan. CORNWALLIN HERTTUA. Sen vastaan minä. REGAN. Viel' enemmän se siskoani loukkaa, Jos hänen miestään haukutaan ja piestään, Kun toimensa hän täyttää.
Onpa kyllä tapa tällainen, ensin leikkaan irti hirven pään, sitten paloittelen sen ruumiin neljään osaan, jotka me kiinnitämme satulankaariimme ja viemme kuningas Markille, meidän herrallemme. Näin me teemme, ja näin ovat tehneet ammoisista ajoista alkaen kaikki Cornwallin miehet.
Mikä tuumi tähän tapaan: "Sitä vartenko siis olen kasvattanut teidät, rakkaat poikani, että joutuisitte orjan tehtäviä toimittamaan, ja teidät, rakkaat tyttäreni, että saisitte ilotytön kohtalon? Mutta kuolemani ei teitä siitä pelastaisi." Ja kaikki vaikenivat. Morholt jatkoi: "Kuka teistä, Cornwallin ritarit, tahtoo ottaa vastaan taisteluhaasteeni?
"Ja välisti kun kuulen, mitä mr Hugh Spencer kertoo minulle ihmis-joukoista, jotka tunkevat kuulemaan mr Whitefieldiä, mr Wesley'ä taikka muita saarnaajia Amerikassa ja Wales'issa, Cornwallin vuorityömiesten, pohjan kolarien ja etelän orjien keskellä, taikka kun hän puhuu minulle sydämistä, jotka heräävät synnistä, katuvat ja löytävät rauhaa kuolemanvankien kopeissakin, silloin minusta on kuin se ei olisi kuoleman vaan elämän hetki, joka käy mailman lävitse!
Hän näet noputti niitä tikulla pääkalloon, huutaen: "alas, te veitikat, alas!" Hänen veljensä se oli, joka pelkästä hyväntahtoisuudesta voiteli voilla hevosensa heinät. LEAR. Huomenta teille! CORNWALLIN HERTTUA. Terve, jalo herra! REGAN. Iloista nähdä teidän korkeuttanne.
CORNWALLIN HERTTUA. Mist' ompi teillä riita? Puhukaa! OSWALD. Oi hyvä herra, hengittää voin tuskin. KENTIN KREIVI. Ei ihme, koska olet niin miehuuttasi vaivannut. Sinä raukka pelkuri, luonto ei sua luomaksensa myönnä; räätäli sun on tehnyt. CORNWALLIN HERTTUA. Lystikäs veitikka! Räätälikö ihmisen tekijä?