United States or Finland ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Herra kuningas», vastasi Olivier, »te ja tuo perin oppinut tietoviisas etsitte ennustuksia tähdistä ja taivaankappaleista minä maan matelija pidän silmällä ainoastaan minun virkaani kuuluvia asioita. Mutta näyttääpä minusta, että täällä puuttuu sitä huolellista ja vakavaa kohteliaisuutta, jota ihmisten on tapana osoittaa säädyltään niin paljoa ylhäisemmille ja tervetulleille vieraille.
Mikä totuutenne sitten, te sankarit valjut? Se elämän on loppu, sen kieltäjä kylmä, liikkumaton, täyteläinen, kalpea, jäinen kuoleman varjo. Mitä etsitte vielä?
Oli se, oli niin varmaan kuin tässä olen! Minä otin maata pannessani lampun pöydältä tähän lattialle ja laskin rahani, ja niitä oli juuri viisi markkaa. Mutta juoksenpa tuota hylkyä etsimään. Minä tulen kanssasi, sanoi Matti. Kyllä sitä turhaan näin pimeässä etsitte.
On elämä ainoa puu, joka kukkii, se todet ja totuudet helmaansa kätkee, se tiedä ei oikeasta, tiedä ei väärästä, se tiedä ei heelmäinsä hyvien määrästä, se kuohuu vain mahloja, nesteitä pursuu, se kasvaa, se jakaa, se tuhlaa, se antaa, ja lehvillänsä suruttomain pesiä kantaa, sen oksilla ainainen soittelo soi, elo ainoa totuus on, oi! Te ette tahdo elämää, vaan etsitte totta!
Palatkaa, nuori mies: vielä on teillä aikaa. Jos kuolemaa etsitte, niin etsikää sitä sen leppeämmässä muodossa jollakin vieraalla sotatanterella; täällä ei ole mitään sotatannerta, ainoastaan tuntemattomia kipuja ja unohdettuja hautoja. Menkää! Mitä täältä etsitte? Täällä ei vallitse ainoastaan kuolema, täällä vallitsee toivottomuus!
LEAR. Ken on tuo? KENTIN KREIVI. Ken siellä? Ketä etsitte? GLOSTER. Keit' oletten te? Mikä nimenne?
Hyvää yötä, Sa armas prinssi! Enkelien joukot Sinua rauhan maahan laulakoot! Miks täällä rummut soivat? FORTINBRAS. Mitä tämä? HORATIO. Mit' etsitte? Jos jotain kauheata Tai hämmästyttävää, sen täällä näette. FORTINBRAS. Tuo tappo huutaa murhaa. Korska kuolo, Mik' on nyt juhla ikiluolissasi, Kun yhdell' iskull' olet surmaan syössyt Noin monta ruhtinasta?
Kuule, Just, kirjoita minulle samalla omakin laskusi; meistä on tullut ero. Kuinka? mitä? v. Ei sanaakaan enää; tuolta tulee joku. Eräs surupukuinen nainen, v. Tellheim. Just. Pyydän anteeksi, hyvä herra! v. Ketä etsitte, madame? Juuri sitä arvoisaa herraa, jota minulla on kunnia puhutella. Te ette tunne minua enää? Olen entisen aliratsumestarinne leski v.
SYLVI. Mene sinä, ei minulla ole halua. ALMA. Maltapas, tuolla tulee kumminkin joitakuita. ALMA. Ketä etsitte, hyvät herrat? Rouva Vahlia varmaan? Siinä tapauksessa voin kaikessa hiljaisuudessa kertoa teille, että hän on piiloutunut tuonne kasvien taakse. HARLIN. Kiitoksia! Olen tosiaankin koko illan halunnut tilaisuutta ALMA. Näettekö, kuinka hyvä minä olen arvaamaan asioita.
"No, puhukaa", herttuatar sanoi, "minä kuuntelen teitä." "Muistelkaapa viimeistä kohtaustamme tuolla huvihuoneessa, jossa kaikki oli valmiina pakoa varten. Mies, joka teitä vartosi, ei enää ollut se, jota etsitte. Hänen vieressään oli tyhjiä pulloja sekä malja hänen kädessänsä. Juopunut!