United States or Slovenia ? Vote for the TOP Country of the Week !


Tunnetko sinä vielä tämän pullon, Brackenburg? Minä sen leikilläni otin sinulta, kun sinä usein kärsimätönnä uhkasit tehdä äkkilopun elämästäsi. Ja nyt, hyvä ystävä BRACKENBURG. No kaikkein pyhimysten nimessä! KLAARA. Et sinä estä minua. Minun osani on kuolema! Ja salli minulle se vieno, sievä kuolema, jonka sinä aijoit itsellesi! Suo mulle kätesi!

Se näytti olevan kuin heidän oma laivansa tai ainakin aivan heitä varten tähän tullut. Kippis vain! Terve! Enemmän konjakkia, Klaara! Konjak, mykky meera konjak! Vanhoja, entisiä ylioppilaita he olivat useimmat. Monta kertaa olivat he aikoinaan olleet menemässä ja monta kertaa tulemassa. Mutta kerran oli heidän täytynyt jäädä laivasta pois, ja sitten oli laiva aina mennyt ilman heitä.

Pysähdä syvyyden partaalla, silmää sinne alas ja katso meihin takaisin! KLAARA. Minä olen loppuun taistellut. Elä enää kutsu mua koettelemaan! BRACKENBURG. Sin' olet sekaisin, yö-synkkänä etsit sinä syvyyttä. Ei vielä ole kaikki valo sammunut, ja vielä monta päivää KLAARA. Voi! Voi sinua! Julmasti repäiset sinä rikki sen varjon, joka oli minun näköni edessä.

Täss' ollaan molemmat mieltä vailla, minä niin hyvin kuin sinäkin. Etkö sinä huomaa mahdottomuutta? Jos sinä kokisit malttaa mieltäsi! Sinä olet pois suunnalta. KLAARA. Pois suunnalta! Inhottavaa! Brackenburg, te sitä olette pois suunnalta.

Ja niinpä hallitsijatar koettaa aina pälyä tämän otsaa, oivaltaakseen, mitä se mies mahtanee ajatella, koettaa pälyä tämän askeleita, saadakseen vihiä siitä, minne se niitä mahtanee suunnata. KLAARA. Teeskenteleekö hän? EGMONT. Hallitsijatarko? Ettäs kysyt! KLAARA. Anteeksi, minä aijoin kysyä: onko hän viekas?

"Olkoon menneeksi kahden kuukauden kuluttua. Ehkä olisi sopivin ja enemmän muistossamme säilyvä, jos siis huomisesta lukien, eli 27 päivänä Elokuuta, kaksi kuukautta siitä, kun julki ilmoitimme meissä valtaavat tunteemme, häät pidettäisiin." "Aivan niin. Se on aivan kuin minäkin tässä ajattelin," virkkoi Klaara, hätyyttäen kädessään olevalla nenäliinalla liian lähelle tunkeutuvia hyönteisiä.

Ne suuret kadut on miehitetty, läpi solukkain ja loukkojen olen minä tänne varastaunnut. KLAARA. No kerro, mitenkä on asian laita? Ah, Klaara, salli minun itkeä! Min' en rakastanut häntä. Hän oli se rikas mies, joka köyhältä vietteli ainokaisen lampaan paremmalle laitumelle. Kironnut min' en ole häntä koskaan. Jumala minut on luonut uskolliseksi ja hennoksi.

KLAARA. Ah, minä kysyn vaan: rakastaako hän minua; ja tokko hän rakastaa minua, kysymyspä sitä!

Joka on tottunut hallitsemaan, perehtynyt siihen ajatukseen, että joka päivä tuhansien kohtalo on hänen kädessään, hän astuu valta-istuimelta alas kuin hautaan. Vaan parempi niinkin, kuin jäädä aloilleen, ikäänkuin haamu elävitten joukkoon, ja kokea onttoine ansioineen pysytellä paikassa minkä toinen on perinyt sekä nyt omaa ja hoitaa. Klaaran asunto. Klaara.

Nyt saamme nähdä, mitä Tiinalla on sisällä, sillä katsos, tämä on Tiina, minun vaimoni, ja tuo on Sakari, hänellä on isänsä nimi ... pyyhi pois hiukset silmiltä, Sakari, ja suutele tätin kättä ... ja tuon nimi on Tiina, joka on kuuden vuoden vanha, ja tuossa Klaara neljän ... no niin, täällä on Jumalan siunaus lapsista."