United States or Cambodia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vimmaan Ares nää, nuo päilyväsilmä Athene saatti ja Vaino ja Hirmu ja hillitön, riehuva Riita, Areen sisko jok' on sekä ystävä, urhojen surman; pieni hän ensin on alkaissaan, vaan kohtapa varttuu, taivaaseen ylös yltää pää, jalat astuvat maata. Keskell' ottelun hänp' oli nytkin kaikkia kiihtäin, kaaloi miesvilinässä, ja voihkina urhojen yltyi.
Mutta kun Here noin helo-olka nyt kaatavan heidän urhoja Argos-maan näki telmeess' ankaran taiston, näin sanat siivekkäät hän virkki Athenea kiihtäin: "Voi, tytär aigiinkantaja-Zeun, väkiverraton, turhaan tuo meni toivo jo, meiltä min ammoin sai Menelaos, korkean Ilionin tuhon tultua matkata mailleen, Areen turmahisen jos noin yhä raivota suomme.
Siis kupehelleni, kumppani, käy sekä töitäni katso, arkako päivän pitkän lien minä, niinkuni väität, vai monen ehkä akhaijin, kuink' uros oiva jos olkoon, ruumist' estänen Patroklon minä varjelemasta." Virkki, ja huus urojansa jo kiihtäin raikuvin äänin: "Troian, myös Lykian väki, Dardanian tanapeitset!
Totteli, empinyt ei sotaärjyinen Menelaos, noin väkevästi jo huusi hän danaolaisia kiihtäin: "Ystävät, ylhät akhaijein päät sekä päälliköt aimot, Atreun poikien luon', Agamemnonin kuin Menelaon, ruhtinasviiniä juotte, ja teill' oma hallita kansa kullakin on; näet Zeultapa teill' on arvo ja valta! Mutt' ei yksittäin päämiehiä kaikkia saata silmäni seurata; sill' ylen tuimana taistelo riehuu.
Vaan kävi tuimana päin Patroklos akhaijeja kiihtäin, mielessään tuho Troian; tiet pako täytti ja pauhu parvien karkkoavain, hajotettujen; pilviä kohti tupruillen pöly nousi, ja laivain luota ja leirin Troian portteja päin hevot laukkasivat kaviokkaat. Ain' orot tungokseen tulisimpaan raikuvin huudoin ohjasi Patroklos; moni suistui pyörien alle vaunuiltaan, alassuin monet vaunut keikkosi kenttään.
Vai takanammeko on muka alttiit auttajat meillä kaikuvin äänin siin' yhä huusi akhaijeja kiihtäin: "Ystävät, sankarit Argos-maan, asekumppanit Areen, seiskaa miehinä, turvatkaa urovoimahan vanhaan! 734 Vai takanammeko on muka alttiit auttajat meillä tai tuhon torjuntaan tanakammat turvana muurit?
Jos ne me valtaisimme, se maineen tois jalon meille." Noinpa he toisilleen nyt haasteli, vaan nopeasti kiiti jo päin pari tuo, rajun valjakon vauhtia kiihtäin; ensimmäisenä huusi Lykaonin loistava poika: "Sankari rohkearinta, sa korkean Tydeun poika! Ei sua surmannut ota kirpeä kiitävän nuolen, nytpä mä peistäni koitan, kuink' on käyvä se kohti."
Seisoi keskell' itse Akhilleus intoa kiihtäin vaunuill'-ottelijain sekä kilvenkantaja-miesten. Rantaan Ilionin oli viisinkymmenin laivoin tullut Akhilleus; viis oli kymment' urhoa kunkin airollist' asujaa sekä sorjaa soutajakuntaa. Pannut niille hän viis päämiest' oli johtajatoimeen, taattua taidoltaan, ylin käskijä hänp' oli itse.
Vaan hänet nähdessään heti Here näin helo-olka huus sanat siivekkäät kehotellen, Athenea kiihtäin: "Voi, tytär aigiinkantaja-Zeun, väkiverraton, katso, tuolla jo tuo kähykärpänen pois läpi taistelon telmeen Areen vie verenahneen. Siis mene, vainoa häntä!"
Mut et tiedä, kuinka loukkas hän mua sanoin salakähmäisin ja harkituin, kuin vuoti hieno myrkky vereeni nopeasti kieleltään, kuin liehtoi vain hän mielenkuohuani! Hän kylmän tyyneytensä säilytti, mua kiihtäin, ärsyttäin. Oi, hänt' et tunne, et tunne, etkä tule tuntemaan! Eteensä ystävyyteni toin kauniin, mut lahjani hän heitti jalkoihini.